Akiko Suwanai

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Akiko Suwanai (jap. 諏訪内 晶子; s. 7. helmikuuta 1972 Tokio) on japanilainen viulisti. Hän on levyttänyt Universal Classicsille.[1] Hän opiskeli Toho Gakuen -musiikkikoulussa Toshiya Eton, Columbian yliopistossa ja Juilliard School of Musicissa Dorothy DeLayn ja Cho-Liang Linin sekä Berliinin taideyliopistossa Uwe-Martin Haibergin johdolla.[2]

Suwanai sai vuonna 1989 toisen palkinnon Kuningatar Elisabetin musiikkikilpailussa; ensipalkinnon sai Vadim Repin.[3] Suwanaista tuli vuonna 1990 kansainvälisen Tšaikovski-kilpailun nuorimpana voittanut henkilö.[4] Hän on myös päässyt palkintosijoille Paganini-kilpailuissa.[2] Hän on esiintynyt maailmanlaajuisesti eturivin orkesterien kanssa. Näihin ovat kuuluneet Staatskapelle Dresden, WDR Sinfonieorchester Köln[1], Berliinin radion sinfoniaorkesteri, Helsingin kaupunginorkesteri, Yomiuri Nippon -sinfoniaorkesteri, Orchestre national du Capitole de Toulouse, Japanin filharmonikot, Puolan kansallinen radion sinfoniaorkesteri ja Slovakian filharmonikot. Kapellimestareita, joiden kanssa Suwanai on tehnyt yhteistyötä, ovat olleet muiden muassa Lorin Maazel, Seiji Ozawa[1], Péter Eötvös, Vladimir Jurowski, Susanna Mälkki, Sylvain Cambreling, Klaus Mäkelä, Pietari Inkinen, Lawrence Foster ja Eivind Gullberg Jensen.[4]

Suwanai on menestynyt kansainvälisesti esittämällä keskeisiä viuluohjelmiston teoksia muiden muassa Pjotr Tšaikovskilta, Johannes Brahmsilta ja Felix Mendelssohnilta, mutta hänen ohjelmistonsa ulottuu Johann Sebastian Bachista nykyteoksiin. Hän kantaesitti Eötvösin hänelle säveltämän viulukonserton Seven Pierre Boulez'n johdolla vuonna 2007. Hän toimi solistina myös James MacMillanin viulukonserton Japanin-ensiesityksessä NHK:n sinfoniaorkesterin kanssa vuonna 2012.[2]

Suwanai on toiminut tuomareina kilpailuissa, joihin ovat kuuluneet Long–Thibaud–Crespin-kilpailu[4] ja Kuningatar Elisabetin musiikkikilpailu.[5]

Suwanai perusti vuonna 2012 kansainvälisen NIPPON-musiikkifestivaalin, jossa on muun muassa kantaesittänyt uutta musiikkia, tarjonnut mestarikursseja ja pitänyt hyväntekeväisyyskonsertteja Tōhokun maanjäristyksestä ja tsunamista kärsineiden hyväksi. Hänen instrumenttinsa on Jascha Heifetzin aiemmin omistama Stradivarius-viulu "Dolphin" vuodelta 1714.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]