Aino Valli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aino Elisabet Valli (o.s. Oksanen, 16. syyskuuta 1902 Iitti22. syyskuuta 1987 Iitti)[1] oli suomalainen murretutkija, vaikkakin hänen päätyönsä oli opettaminen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1921, suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1925 ja sai maisterin arvon 1927. Hän toimi äidinkielen opettajana useissa oppikouluissa 1930-luvulta aina 1960-luvulle asti. Eläkkeelle hän jäi äidinkielen lehtorin virasta Helsingin tyttönormaalilyseosta.

Iitin murteen tutkiminen muodostui hänen merkittävimmäksi työkseen. Työ alkoi 1924, jolloin hän aloitti toiminnan ns. sanastajana Iitissä ja Jaalassa. Vuoteen 1930 asti hän keräsi sanoja, sanontoja, esimerkkilauseita ja perinnetietoa; muistiinpanoliuskoja kertyi runsaat 43.000. Tämä työ liittyi ensin Sanakirjasäätiön, sittemmin Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen hankkeeseen, jossa haluttiin kerätä näytteitä eri murteista noin 60 pitäjästä ja saada aikaan suuri Suomen murteiden sanakirja. Aino Vallin innostuneen ja kotiseuturakkauden täyttämän työn ansiosta Iitin sanasto on yksi suurimmista kerätyistä pitäjänsanastoista.

Iitin ja Jaalan murteen sanakirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aino Vallin kokoamasta aineistosta saatiin myöhemmin sanakirja. Iittiläisten aloitteesta Helsingin Iittiläiset ry teki 1958 ehdotuksen, että myös Iitin kunta olisi mukana kirjahankkeessa. Aino Valli suostui tehtävään, ja siitä muodostui hänelle vuosikymmenten mittainen työ. Sanakirjasta tuli laaja, kustantajaa sille ei helposti löytynyt. Lopulta Iitin kunta oli rahoittajana ja myös Aino Valli testamenttinsa varoilla. Sanakirjan puhtaaksikirjoitusta tekivät useat henkilöt Iitin kunnantalossa, mittavimman puhtaaksikirjoitustyön teki Kirsi Heikkilä. Sanakirjassa on neljä osaa. Viimeiset osat saatiin puhtaaksikirjoitettua vasta Aino Vallin kuoleman jälkeen. Kirjasarjaa on saatavissa Iitin kunnasta.

Aino Valli halusi liittää sanakirjaan jokaisen sanan alkuperän. Niinpä hän haki vertailusanat lähikielistä, mm. karjalan kielestä ja virosta. Sanoista on annettu esimerkkilauseita. Lisäksi sanakirjassa on paljon kansanperinnettä, valokuvia ja piirroksia. Aino Valli oli haastatellut ja kuunnellut vanhoja iittiläisiä ja jaalalaisia, joiden syntymäajat olivat 1830 – 1860 tietämillä. Näin se kieli ja perinne, joka tuli kerättyä, oli erityisen vanhaa. Näitä vanhoja kielenoppaita, joita Aino Valli puhutti, oli 150. Lukijalle sanakirja avaakin nyt vanhaa ajankuvaa mm. maanviljelystä, karjanhoidosta, käsitöistä, metsästyksestä, ruoanlaitosta, sairauksista, juhlista, uskomuksista ja monesta muusta. Esimerkkinä sana ”heponiekko”: eräänlainen tauti. Heponiekkoo oli ollut yhdeksää lajia, mutta ei muistettu kuin kaksi: ”Sit ol hiirenniekkoo ku kieroo katto, ja heponiekkoo ku pää tutajaa” (s. 495).

Aino Valli laati sanakirjan alkuun laajan selvityksen, jossa hän esittää omat näkemyksensä Iitin murteen alkuperästä ja kehityksestä. Hän piti karjalan kieltä suurimpana vaikuttajana, osittain myös viron kieltä ja vasta sitten hämäläistä vaikutusta. Nykytutkimus ei yhdy kaikkiin Aino Vallin näkemyksiin. Sanakirja on kuitenkin ehtymätön iittiläisen ja jaalalaisen kansankulttuurin ja värikkään sanankäytön lähde. Aino Valli kirjoittaakin kirjansa johdannossa: ”Pääkielenoppainani, kielimestareina, oli yli sata tarkan karsinnan jälkeen valittua monen polven syntyperäistä ja kansakoulunkäymätöntä Iitin-Jaalan vanhusta… Tuli kosolti minulle ennen tuntemattomia sanoja, jolloin iloni oli vilpitön kuin simpukanpyytäjällä helmen löydettyään. Oppaani olivat suurelta osalta torppien vanhuksia, koska näiden murre oli puhtaampaa kuin talonpojiston siksi, että heille tuli vähän sanomalehtiä, mikäli tuli lainkaan. Näin tämä murre on lähinnä vähäosaisten sanataidetta.” (s. 36)

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Iitin ja Jaalan etymologis-kansatieteellinen sana- ja perinnekirja, osat 1–4, 1988.
  • Lählätti min tänne Iittih – Iittiläistä elämänmenoa Aino Vallin kuvaamana. Julkaisija Iitin Kotiseutuyhdistys ry, 2015.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sivula, Jaakko: Aino Valli 1902–1987, Virittäjä 4/1987
  • Länsimäki, Maija: Murre, sanakirja, elämäntyö – Aino Valli as a researcher of Finnish dialects, Kieliposti 1992/1

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 4.10.1987, s. A 4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]