Aineeton kulttuuriperintö
Aineeton kulttuuriperintö (ICH) tarkoittaa käytäntöjä, tietoja ja taitoja, jotka yhteisöt tunnustavat osaksi kulttuuriperintöään. Rakennukset, historialliset paikat, monumentit ja esineet ovat aineellista kulttuuriperintöä. Aineeton kulttuuriperintö koostuu ei-fyysisestä henkisestä rikkaudesta, kuten kansanperinteestä, tavoista, uskomuksista, perinteistä, tiedosta ja kielestä.
Yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Unesco suoritti vuonna 2001 kyselyn valtioiden ja kansalaisjärjestöjen keskuudessa sopiakseen aineettoman kulttuuriperinnön määritelmästä, ja vuonna 2003 laadittiin yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelusta.
Aineettoman kulttuuriperinnön määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleissopimuksessa aineettoman kulttuuriperinnön suojelusta määritellään olevan "käytäntöjä, kuvauksia, ilmauksia, tietoa, taitoja – sekä niihin liittyviä välineitä, esineitä, artefakteja ja kulttuurisia tiloja – jotka yhteisöt, ryhmät ja joissain tapauksissa yksityishenkilöt tunnustavat osaksi kulttuuriperintöään".[1] Aineetonta kulttuuriperintöä kutsutaan myös eläväksi kulttuuriperinnöksi, ja se ilmenee muun muassa seuraavilla aloilla:[2]
- Suulliset perinteet ja ilmaisut, mukaan lukien kieli aineettoman kulttuuriperinnön välineenä;
- Esittävät taiteet;
- Sosiaaliset käytännöt, rituaalit ja juhlatapahtumat;
- Luontoa ja maailmankaikkeutta koskevat tiedot ja käytännöt;
- Perinteinen käsityö
Kulttuuriperintö koostuu kulttuurin tuotteista ja prosesseista, joita säilytetään ja siirretään sukupolvelta toiselle. Osa tästä perinnöstä on kulttuuriomaisuuden muodossa, joka muodostuu konkreettisista esineistä, kuten rakennuksista tai taideteoksista. Monet kulttuurin osat ovat kuitenkin aineettomia, mukaan lukien laulu, musiikki, tanssi, draama, taidot, kokkaaminen, käsityöt ja festivaalit.
Muistitieto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aineeton kulttuuriperintö on lähellä muistitietotutkimusta, historiallisen muistitiedon tallentamista, säilyttämistä ja tulkintaa, joka perustuu puhujan henkilökohtaisiin kokemuksiin ja mielipiteisiin. Aineeton kulttuuriperintö pyrkii säilyttämään kulttuuriperinnön yhdessä ihmisten tai yhteisön kanssa suojelemalla prosesseja, jotka mahdollistavat perinteiden ja jaetun tiedon välittämisen, kun taas muistitietotutkimus pyrkii keräämään ja säilyttämään yksilöiltä ja ryhmiltä saatua historiallista tietoa.
Ruokaperintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruokaan liittyviä ehdokkaita jätetään kirjattavaksi aineettoman kulttuuriperinnön suojelusopimuksen listoille kestävän kehityksen merkityksen kasvaessa Unescon kulttuuriperintöpolitiikan painopistealueena. Välimeren ruokavalio,[3] perinteinen meksikolainen keittiö[4] ja japanilainen washoku-ruokailukulttuuri[5] ovat joitakin esimerkkejä tästä kukoistavasta ilmiöstä.
Tanssiperintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloissa on erilaisia tanssilajeja kaikkialta maailmasta, jotka liittyvät usein lauluun, musiikkiin ja juhliin. Luetteloissa on juhla- ja rituaalitansseja, kuten Ma'di-kulho -lyyramusiikki ja Sebiba-tanssi Algeriasta, tanssi Ugandasta, Kalbelia-kansanlaulut ja -tanssit Rajasthanista Intiasta, sekä sosiaalisia tansseja, kuten kuubalainen rumba. Osa tansseista on paikallisia ja niitä harjoitetaan pääasiassa alkuperämaassaan, kuten intialainen Sankirtana, rumpujen soittamista ja laulua sisältävä esittävä taidemuoto.
Toisia tanssimuotoja harjoitetaan ja niistä nautitaan kaikkialla maailmassa, vaikka ne on virallisesti tunnustettu alkuperämaansa perinnöksi. Esimerkiksi espanjalainen flamenco ja argentiinalainen ja uruguaylainen tango ovat kansainvälisiä. Tanssi on monimutkainen ilmiö, johon liittyy kulttuuria, perinteitä, ihmiskehon, esineiden, kuten pukujen ja rekvisiitan käyttöä sekä erityistä musiikin, tilan tai valon käyttöä. Tämän seurauksena tanssissa yhdistyy paljon aineellisia ja aineettomia elementtejä.
Digitaalinen perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Digitaalinen perintö tarkoittaa ensisijaisesti perinnön esittämistä digitaalisessa muodossa ja se on aineettoman kulttuuriperinnön alaluokka. Syntyjään digitaalisen kulttuuriperinnön säilyttäminen on noussut esiin muun muassa, kun demoskene[6] otettiin Suomen kansalliseen luetteloon.
Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aineeton kulttuuriperintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aineettoman kulttuuriperinnön määritelmää on arvosteltu mahdollisesti epätäydellisenä ja/tai sen on ajateltu oleva "vaikeuksien Pandoran lipas".[7] Esimerkiksi vuonna 2004 Museum International -lehdessä julkaistussa artikkelissa Richard Kurin sanoo, että koska yleissopimus ei tunnusta kulttuuritoimintaa, joka ei ole yhteensopiva kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa, jotkut toimet, kuten naisten sukuelinten silpominen, joita ryhmät voivat itse pitää kulttuurinsa kannalta kriittisinä, eivät ole tukikelpoisia. Vastaavasti Kurin huomauttaa, että koska monien ryhmien kulttuuri määritellään jonkun muun kulttuurin vastustamisen kautta, "keskinäisen kunnioituksen" vaatimus voi jättää pois perinteiset laulut ja tarinat, jotka ylistävät "imperiumia, voittoisia kuninkaita, uskonnollista kääntymystä tai vaihtoehtoisesti vastarintaa koettua epäoikeudenmukaisuutta vastaan, marttyyrikuolemaa ja tappiota". Kurin kuitenkin huomauttaa myös, että määritelmä voi laajentua enemmän kuin sen määrittelijät tarkoittivat, kun he alun perin halusivat suojella "perinteistä kulttuuritoimintaa". Hän sanoo, että se on tarpeeksi karkea kattaakseen nykyaikaisemmat kulttuurin muodot, mukaan lukien sellaiset asiat kuin "rap-musiikki, australialainen kriketti, moderni tanssi, postmodernistinen arkkitehtuuritietämys ja karaokebaarit".[8]
Richard Kurin on väittänyt, että kulttuurin jakaminen yksittäisiin yksiköihin on ristiriidassa nykyajan akateemisten näkemysten kanssa kulttuureista.[8] Lisäksi Michael Brown on väittänyt, että yleissopimuksen keskittyminen luettelointiin perustuu vanhentuneeseen uskomukseen, että kulttuurin yksityiskohtien listaamisella on jokin yhteys kyseisen kulttuurin säilyttämiseen.[9] Valtioita kannustetaan myös toteuttamaan ohjelmia aineettoman kulttuuriperinnön suojelemiseksi, vaikka kaikki tällainen työ on tehtävä yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Tätä näkökohtaa on myös kritisoitu, koska on epäselvää, miten valtio voi turvata kulttuuritoimintaa väkisin, varsinkin jos paikallisten toimijoiden kiinnostus ei ole riittävää.[8]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Valtioneuvoston asetus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamisesta Valtiosopimukset: 47/2013 Finlex. Viitattu 16.6.2022.
- ↑ UNESCO - Intangible Heritage domains in the 2003 Convention ich.unesco.org. Viitattu 18.6.2022. (englanniksi)
- ↑ UNESCO - Mediterranean diet ich.unesco.org. Viitattu 18.6.2022. (englanniksi)
- ↑ UNESCO - Traditional Mexican cuisine - ancestral, ongoing community culture, the Michoacán paradigm ich.unesco.org. Viitattu 18.6.2022. (englanniksi)
- ↑ UNESCO - Washoku, traditional dietary cultures of the Japanese, notably for the celebration of New Year ich.unesco.org. Viitattu 18.6.2022. (englanniksi)
- ↑ Demoskene – Elävä perintö -wiki wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi. Viitattu 18.6.2022.
- ↑ Logan: ”Closing Pandora's Box: Human Rights Conundrums in Cultural Heritage”, Cultural heritage and human rights. Toim. Helaine Silverman, D. Fairchild Ruggles. New York, NY: Springer, 2007. 187048155. ISBN 9786611066093, 6611066098. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.6.2022). (englanniksi)
- ↑ a b c Richard Kurin: Safeguarding Intangible Cultural Heritage in the 2003 UNESCO Convention: a critical appraisal. Museum International, 2004-05, 56. vsk, nro 1–2, s. 66–77. doi:10.1111/j.1350-0775.2004.00459.x. ISSN 1350-0775. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ Michael F. Brown: Heritage Trouble: Recent Work on the Protection of Intangible Cultural Property. International Journal of Cultural Property, 2005-02, 12. vsk, nro 01. doi:10.1017/S0940739105050010. ISSN 0940-7391. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aineeton kulttuuriperintö Wikimedia Commonsissa
- Sopimus suomeksi
- Sopimus englanniksi
- Opetus- ja kulttuuriministeriön sivut aineettomasta kulttuuriperinnöstä (Arkistoitu – Internet Archive)
- Cuporen sivut aineettomasta kulttuuriperinnöstä Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus
- Elävä perintö - YouTube www.youtube.com.
- Elävä perintö www.facebook.com.