Aimo Pajunen
| Aimo Kalervo Pajunen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. marraskuuta 1931 Helsinki |
| Kuollut | 22. maaliskuuta 2013 (82 vuotta) |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1951–1994 |
| Komentajuudet | SlRtR:n patteristo |
| Sotilasarvo | kenraali |
| Kunniamerkit |
Suomen Leijonan suurristi, Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan komentajamerkki |
| Joukko-osasto | PLM |
Aimo Kalervo Pajunen (20. marraskuuta 1931 Helsinki[1] – 22. maaliskuuta 2013)[2] oli suomalainen kenraali. Pajusta on sanottu erääksi Urho Kekkosen ajan keskeisistä turvallisuuspoliittisista vaikuttajista Suomessa.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomalaisille silloinen eversti Pajunen tuli tutuksi viimeistään Helsingissä 1968 järjestettyjen Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen SALT-neuvottelujen yhteydessä. Presidentti Urho Kekkonen oli asettanut Pajusen ratkaisemaan neuvottelujen käytännön ongelmia. Eversti Pajunen muun muassa toimitutti uima-altaan neuvostovaltuuskunnan majapaikkaan Merihotelliin ja puita Hakaniemen rantaan. Menestys SALT-komennuksessa vauhditti hänen uraansa kenraaliluutnantiksi ja puolustusministeriön kansliapäälliköksi saakka.[3] Hän toimi puolustusministeriön kansliapäällikkönä viidentoista vuoden ajan, vuosina 1979–1994 eli reserviin siirtymiseensä saakka.[4]
Hän palveli puolustusministeriön lisäksi muun muassa Länsi-Suomen sotilasläänin esikuntapäällikkönä 1974–1975 ja Puolustusneuvoston sihteeristössä 1970–1974.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aimo Pajusen isä oli everstiluutnantti Arvi Pajunen.[5]
Pajunen oli naimisissa Seija Guttormsenin kanssa 1954–1996 ja Rea Nukarin kanssa vuodesta 2003.
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sarjatulta, Weilin & Göös 1966.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Urho Myllyniemi: Pajunen, Aimo (1931 – 2013) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Yle.fi/uutiset
- ↑ Parkkari, Jukka: Kylmän sodan ydinaseet uhka Suomellekin. Ruotuväki, 2009, nro 13, s. 9.
- ↑ Kenraali Pajunen: Armeijan sotaoppi taas vanhentunut. Reserviin siirtyvä kansliapäällikkö lähettäisi suomalaissotilaita turvaamaan rajoja maailmalle (Artikkeli lehden maksullisessa arkistossa) Helsingin Sanomat. 30.11.1994. Viitattu 20.2.2010..
- ↑ Kuka kukin on 1978, s. 688 Runeberg.org.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tala, Henrik: Aimo Pajunen : kylmän sodan kenraali. Helsinki: Siltala, 2024. ISBN 978-952-388-070-2
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Muistokirjoitus puolustusministeriön sivulla: Kenraali Aimo Pajunen on poissa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Aimo Pajusen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
| ||||||||||||||
