Aichi B7A Ryūsei

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aichi B7A Ryūsei
Aichi B7A Ryūsei
Aichi B7A Ryūsei
Tyyppi torpedo- ja syöksypommittaja
Alkuperämaa  Japanin keisarikunta
Valmistaja Aichi Kōkūki
Sasebon laivastoarsenaali[1]
Ensilento toukokuu 1942
Pääkäyttäjät Keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimat
Valmistusmäärä 114[2]
Valmistusvuodet 1942–1945

Aichi B7A Ryūsei (jap. 愛知 流星艦上攻撃機, Aichi ryuusei-kanjou-kougeki-ki, suom. tähdenlento, liittoutuneiden raportointinimi Grace) oli Aichi Kōkūkin valmistama kaksipaikkainen torpedo- ja syöksypommittaja, joka palveli keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimissa toisessa maailmansodassa. Ryūsei suunniteltiin korvaamaan sekä Nakajima B6N Tenzan -torpedopommittaja että Yokosuka D4Y -syöksypommittaja.

Tyypin voimalaitteena oli 2 000 hevosvoiman kaksirivinen Nakajima NK9C Homare 12 -tähtimoottori, jonka kehitysongelmat viivästyttivät koneen tuotantoonsaattamista. Ensilento tapahtui toukokuussa 1942, mutta tuotanto päästiin aloittamaan vasta huhtikuussa 1944. Tukialuskäyttöön suunniteltu tyyppi oli sidottu sodan lopulla yksinomaan maatukikohtiin, sillä vihollinen oli upottanut kaikki Japanin lentotukialukset.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltojen sotasaaliiksi jäänyt B7A1 koelennettävänä vuonna 1946.

Keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimat tilasi uuden tukialustoimintaan soveltuneen rynnäkköpommikoneen vuonna 1941 korvaamaan Nakajima B6N Tenzan -torpedopommittajat ja Yokosuka D4Y -syöksypommittajat. Aichi tarjosi ilmavoimille AM-23-malliaan, joka valittiin ja eteni tuotantoon.[2] Muuten kokometallisesta rakenteesta poiketen koneen ohjainpinnat olivat kangaspinnoitetut.[1]

B7A1-mallitunnuksella tunnetun prototyyppisarjan ensilento tapahtui toukokuussa 1942, mutta hankkeen etenemistä jarruttivat moottoria vaivanneet lastentaudit. Yhdeksän konetta käsittänyt prototyyppisarja rakennettiin Aichin tehtailla toukokuun 1942 ja helmikuun 1944 välillä. Moottorin aiheuttamien viivästysten seurauksena B7A2-tuotantomalli saatiin sarjatuotantoon vasta sodan loppupuolella huhtikuussa 1944. Sarjatuotantokoneita ehdittiin valmistaa 80 kappaletta Aichin tehtailla ja 25 kappaletta Nagasakin Sasebossa ja Ōmurassa sijainneilla 21. laivaston ilma-asetehtailla. Sarjatuotanto oli käynnissä Aichin tehtaalla toukokuusta 1944 heinäkuuhun 1945 ja Sasebon laivastoarsenaalin kuuluneella 21. laivaston ilma-asetehtaalla huhtikuusta 1944 elokuuhun 1945.[1][2]

Tukialuskäyttöön suunniteltu tyyppi oli sidottu sodan lopulla yksinomaan maatukikohtiin, sillä vihollinen oli upottanut kaikki Japanin lentotukialukset.[2]

Tekniset tiedot (B7A2)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[1][2]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&011.049000011,49 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&014.040000014,40 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&04.0800004,08 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&035.040000035,4 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&03810.&&&&003 810 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&05625.&&&&005 625 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Nakajima NK9C Homare 12, Nakajima NK9H-S Homare 23 tai Mitsubishi MK9A -tähtimoottori; 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”–”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”–”.1 300–1 600 kW (0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”–”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”–”.1 800–2 200 hv)
  • Potkuri: nelilapainen

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0565.&&&&00565 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&03040.&&&&003 040 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&011250.&&&&0011 250 m
  • Nousuaika: 6 min 55 s 4 000 metriin
  • Siipikuormitus: &&&&&&&&&&&&0158.0900000158,9 kg/m²

Aseistus

  • 2 × 20 mm Tyypin 99 Malli 2 tykkiä siivissä
  • 1 × vapaasti suunnattava 7,92 mm Tyypin 1 tai 13 mm Tyypin 2 -konekivääri ohjaamon takaosassa
  • 800 kg pommeja tai torpedo

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Matsuura, Joao Paulo Julião: Aichi B7A Ryusei (Shooting Star) combinedfleet.com. 1997. Viitattu 18.5.2020. (englanniksi)
  2. a b c d e Chant, Chris: II maailmansodan lentokoneet, s. 15. Suomentanut Kortesuo, Petri. Hämeenlinna: Karisto, 2008. ISBN 978-951-23-5025-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]