Agrippa (A Book of the Dead)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Agrippa (A Book of the Dead) on taiteilijakirja joka julkaistiin vuonna 1992. Se julkaistiin kahtena, painosmäärältään rajoitettuna laitoksena. "Deluxe"-versioon kuului suuri kotelo, joka sai kirjan näyttämään maasta esiin kaivetulta reliikiltä. Itse kirjassa oli painettuna tekstinä DNA-sarjoja, Dennis Ashbaughin akvatintaetsauksia, ja levyke, jolla oli William Gibsonin kirjoittama runo. Tätä laitosta myytiin 1500-2000 dollarin hintaan, ja jokainen kappale oli käsin tehtyjen korjausten takia uniikki. Pieneen versioon ei kuulunut etsauksia eikä koteloa, painatukset olivat yhdellä palstalla kahden sijaan, ja sitä myytiin 450 dollarin hintaan. Kirjan kustantajana ja pääidean keksijänä oli Kevin Begos jr.

Alkuperäinen idea oli, että osa etsauksista vaalenisi pois ajan myötä, ja toiset kuvat ilmestyisivät niiden tilalle. Tätä ei kuitenkaan lopullisessa versiossa tapahtunut. Kuuluisin osa kirjasta on kuitenkin levyke, joka sisältää runon. Levykkeellä oleva lukuohjelma toimii Mac OS:ssä. Se on kopiosuojattu, eikä ohjelma toimi jos levy on kirjoitussuojattu tai käytetään kopiota. Ruudulla teksti vyöryy hitaasti eteenpäin, ja näytetty teksti kryptataan eikä sitä voi purkaa. Täten normaalisti teksti voidaan katsoa vain kerran. Häviävien etsausten, itsensä tuhoavan levykkeen ja runon keskeinen oma teema on muistin ja muistojen katoaminen ajan myötä. Tekstin nähtyään lukijalla on vain muisto tekstistä. Lisäksi runoon liittyy mekanismien tematiikka: miten muistot katoavat mielestä ja miten niistä jää jäljelle vain fyysis-mekaanisia muistoja, kuten isoisän valokuva-albumi.

Tietokoneella luettu runo oli osoitettu myös haasteeksi kryptografian harrastajille ja hakkereille. Nämä keksivätkin useita tapoja tekstin suojauksen murtamiseen, niin helppoja (mm. tekstin lukeminen ääneen nauhalle) kuin vaikeitakin (itse ohjelman murtaminen). Eräät hakkerit muun muassa järjestivät Gibsonin ja Begosin luvalla joulukuussa 1992 lukutilaisuuden, jossa teksti lähetettiin modeemilinjaa pitkin useisiin muihin paikkoihin.

Gibson itse ei erityisesti lämmennyt varsinaisen kirjan tuottamisen ajatukselle, ja kritisoikin myöhemmin julkaisijaa ja taiteilijajoukkoa siitä, että he eivät ilmeisesti pystyneet tuottamaan tarpeeksi valmiita kirjoja.[1] Myös Begos myönsi, että kirjan erikoisen idean nostattama mediakohu oli liian aikaista, ja se, että he eivät pystyneet vastaamaan kysyntään, oli yksi suuri syy miksi hänen kustannusyrityksensä meni konkurssiin.[2]

Gibson on sittemmin julkaissut runon tekstin myös omalla kotisivullaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]