Abel Tasman
| Abel Tasman | |
|---|---|
 Abel Tasmanin muotokuva vuodelta 1637. Jacob Gerritsz. Cuypin maalaus |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1603 Lutjegast, Yhdistyneet provinssit |
| Kuollut | 10. lokakuuta 1659 (56 vuotta) Batavia, Alankomaiden Itä-Intia |
| Kansalaisuus | hollantilainen |
| Ammatti | tutkimusmatkailija |
| Puoliso |
Claesgie Meyndrix Joanna Tiercx |
Abel Janszoon Tasman (n. 1603 Lutjegast, Yhdistyneet provinssit– n. 10. lokakuuta 1659) oli hollantilainen merenkävijä ja löytöretkeilijä. Tasman johti vuosina 1642–1644 kahta löytöretkeä Australiaan ja Oseaniaan. Ensimmäisellä retkellään vuosina 1642–1643 Tasman löysi Van Diemenin maan, joka nimettiin myöhemmin Tasmanin kunniaksi Tasmaniaksi, Uuden-Seelannin sekä Fidži- ja Tongasaaret. Samalla Tasman purjehti ensimmäisenä Australian ympäri, tosin näkemättä mannerta laivaltaan. Toisella retkellään 1644 hän tutki Australian pohjoisrannikkoa.
Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Abel Tasman syntyi mahdollisesti vuonna 1603 Lutjegastissa Alankomaissa. Hän liittyi Hollannin Itä-Intian kauppakomppaniaan vuonna 1632 tai 1633 ja teki ensimmäisen löytöretkensä Seramin saarelle Mocha-laivan kapteenina vuonna 1634. Vuonna 1639 Tasman purjehti komentaja Mathijs Hendrickszoon Qastin laivalla Japanin itäpuoleiselle merelle tutkimusretkellä, jolla etsittiin kulta- ja hopeasaaria. Sen jälkeen Tasman oli mukana kauppamatkoilla Japaniin, Formosaan, Kambodžaan ja Sumatralle.[1]
Ensimmäinen tutkimusmatka 1642–1643[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alankomaiden Itä-Intian kenraalikuvernööri nimesi Tasmanin johtamaan vuonna 1642 tutkimusretkeä eteläiselle pallonpuoliskolle. Tasmanille annettiin tehtäväksi selvittää, olivatko aiemmin löydetyt Australian länsirannikot mannermaata ja yhteydessä oletettuun eteläiseen mantereeseen. Tasmania kehotettiin tutkimaan Intian valtamertä lännestä itään tavallisten kauppareittien eteläpuolella ja sen jälkeen siirtymään idemmäksi Tyynelle valtamerelle selvittämään, oliko meritie Chileen käytännöllinen, käymään uudelleen Salomonsaarilla sekä tutkimaan Uutta-Guineaa.[1]
Tasman aloitti ensimmäisen tutkimusmatkansa 14. elokuuta 1642 Batavian (Jakartan) saarelta kahdella laivalla, nimeltä Heemskerk ja Zeehaen. Hän purjehti ensin Mauritiukselle Intian valtamerellä ja jatkoi sieltä etelään ja itään. Eteläisimmillään hän kävi 49. eteläisen leveyspiirin kohdalla. Tasman löysi maata (nykyisen Tasmanian länsirannikon) 24. marraskuuta ja nimesi saaren Van Diemenin maaksi. Laivan upseerien neuvosto päätti kuitenkin olla tutkimatta saarta tarkemmin, joten Tasman jatkoi itäänpäin. Hän saapui ensimmäisenä eurooppalaisena Uuden-Seelannin Eteläsaarelle 13. joulukuuta. Hän purjehti rannikkoa pohjoiseen ja oletti Etelä- ja Pohjoissaarten välisen salmen olevan vain lahti. Hän jatkoi pohjoiseen Pohjoissaaren länsirannikkoa pitkin ja saavutti sen pohjoiskärjen North Capen, jolta hän jatkoi koilliseen avomerelle 4. tammikuuta 1643. Tasman uskoi löytäneensä eteläisen mantereen länsirannikon ja nimesi maan Staten Landtiksi.[1]
Tasman löysi Tongan 21. tammikuuta 1643 ja Fidžin 6. helmikuuta.[1][2] Sitten hän kääntyi luoteeseen ja saavutti Uuden-Guinean 1. huhtikuuta ja Batavian 14. kesäkuuta 1643 kymmenen kuukauden matkan lopuksi. Matkan aikana vain 10 merimiestä oli kuollut. Tasman oli kiertänyt matkallaan Australian näkemättä sitä ja siten selvittänyt, ettei Australia ollut osa oletettua eteläistä mannerta.[1]
Toinen tutkimusmatka 1644[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itä-Intian kauppakomppania lähetti Tasmanin uudelle retkelle, sillä sen mielestä Tasman ei ollut tutkinut löytämiään maita tarpeeksi eikä ollut etsinyt meritietä Chileen. Tasmanin uusiksi tehtäviksi annettiin perustaa yhteydet Uuteen-Guineaan ja ”suureen tunnettuun Etelämaahan” (läntiseen Australiaan), Van Diemenin maahan (Tasmaniaan) sekä ”tuntemattomaan Etelämaahan”. Tasman lähti matkalle Bataviasta 29. helmikuuta 1644. Hän matkasi kaakkoon Uuden-Guinean etelärannikkoa pitkin, jatkoi Torresinsalmen poikki ja purjehti Australian pohjoisrannikkoa länteen Carpentarianlahdelta mantereen länsirannikolle aina 22. leveysasteelle saakka. Sieltä hän kääntyi pohjoiseen ja palasi Bataviaan.[1]
Tasman sai palattuaan komentajan arvon, ja hänestä tehtiin Batavian oikeusneuvoston jäsen. Tasmanin toinen matka oli kuitenkin pettymys kauppakomppanialle, koska Tasman ei ollut löytänyt rikkaita maita.[1]
Loppuelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1647 Tasman johti kauppalaivastoa Thaimaahan ja seuraavana vuonna sotalaivastoa Espanjaa vastaan Filippiineillä. Hän lopetti palveluksensa Hollannin Itä-Intian kauppakomppaniassa vuosia myöhemmin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Wallis, Helen Margaret: Abel Tasman Encyclopædia Britannica. Viitattu 16.2.2018.
- ↑ Lock, Anthony: Australian Geographic, Abel Tasman australiangeographic.com.au. 24.11.2011. Arkistoitu 13.3.2016. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Abel Tasman Wikimedia Commonsissa
- The Tasman page at Project Gutenberg of Australia (englanniksi)
- Abel Tasman – Biography Ministry for Culture and Heritage. 29.12.2017. Viitattu 8.10.2018 (englanniksi).
- Forsyth, J. W.: Tasman, Abel Janszoon (1603–1659) Australian Dictionary of Biography. 1967. Viitattu 8.10.2018 (englanniksi).
- Abel Janszoon Tasman Australian Museum. 12.1.2016. Viitattu 8.10.2018 (englanniksi).
- Biography of Abel Tasman (1602–1659) Museum of New Zealand – Te Papa Tongarewa. Viitattu 8.10.2018 (englanniksi).
- Abel Tasman (1603–1659): History Class 12.7.2013. Haberle, Carol. Arkistoitu 9.10.2018. Viitattu 8.10.2018 (englanniksi).
| ||||||||||||||||||||||||||
