Abdullah Khadr
Abdullah Ahmed Khadr (s. 30. huhtikuuta 1981) on Khadrin perheen toinen lapsi ja Ahmed Said Khadrin vanhin poika. Hän on myöntänyt ostaneensa aseita al-Qaidalle, mutta sanoo olleensa ryhmän johtajan kanssa lämpimissä väleissä ainoastaan isänsä kautta eikä ollut itse varsinainen jäsen.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Abdullah kertoo, että lapsena hänen mielikuvaansa Jannasta liittyi nopeita autoja. Vuonna 1994 hänet lähetettiin Khaldenin koulutusleirille, yhdessä veljensä Abdurahmanin kanssa, missä hänet tunnettiin nimellä Hamza.[1]Omar Nasiri väitti myöhemmin tavanneensa Abdullahin työskennellessään leirin sairaalassa, missä tämä olisi kertonut Nasirille nähneensä joukon Khostin afgaaneja räjähtäneen yritettyään ottaa talteen osia räjähtämättömästä pommista.[2] Abdullah ei kuitenkaan itse muista kohtaamista. Veljeksillä oli tapana tapella jatkuvasti keskenään leirillä ja kerran heidän riitansa tulistui niin paljon, että veljekset osoittivat toisiaan harjoittelemillaan aseilla molempien huutaessa toisilleen, mutta lopulta eräs kouluttajista astui heidän väliinsä.[3] Vuonna 1997 veljesten välit paranivat Abu Laith al-Libin ansiosta, joka voitti veljesten luottamuksen ja kunnioituksen kertomalla heille Dubaista ja Ferrarista. Tämä ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä perheen jätettyä Najim Jihadin asuinalueen 1998, Abdurahman ja Abdullah päätyivät taistelemaan paikoista autossa ja kinaan päätteeksi Abdullah jahtasi veljeään auton ympäri AK-47 kädessään.
Vanhimpana poikana Abdullahin tehtävänä oli usein ajaa rampautunutta isäänsä ympäri Pakistania. Kun Yhdysvallat hyökkäsivät Afganistaniin, perhe erosi toisistaan. Vuonna 2002 Abdullahin sisar Zaynab vei veljensä Abdulkareemin Lahoreen, missä hänen kaksivuotias tyttärensä tarvitsi lääketieteellistä hoitoa. Sisaruksiin liittyi myöhemmin myös Abdullah, koska tämä tarvitsi leikkauksen rustokudoksen poistamiseksi nenästään.
Myöhemmin Talibanin puhemies ilmoitti, että 26. tammikuuta 2004 korpraali Jamie Murphyn tappanut itsemurhapommittaja oli Kanadan kansalaisen poika. Useat yhtäläisyydet itsemurhapommittajan ja Abdullahin välillä sai pian jotkut uskomaan, että murhan takana oli Abdullah, sillä hän oli veljeksistä ainoa, jonka sijaintia ei tiedetty.[4] DNA-näytteet kuitenkin todistivat ettei kyseessä ollut Khadr.
Abdullahia haastateltiin vuoden 2004 dokumenttia Son of al Qaeda varten ja tämä tunnusti käyneensä Khaldenin koulutusleiriä. Hän kuitenkin totesi, että Afganistanissa kymmenenvuotiaalle oli yhtä tavallista oppia käsittelemään AK-47:ää kuin kanadalaiselle lapselle oppia pelaamaan jääkiekkoa. Tämän kommentin myötä Richard J. Griffin nimesi Khadrin yhdeksi maailman vaarallisimmista miehistä.
Vuonna 2000 korkea-arvoinen al-Qaidan jäsen otti Abdullahiin yhteyttä ja otti tämän mukaansa ostamaan aseita Pohjoista liittoa vastaan ja varustamaan afganistanilaisia koulutusleirejä.[5]
Aika Pakistanissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väitetään, että vuonna 2003 Abdullahin isää pyydettiin järjestämään taisteluita lähellä Pakistanin Shagain rajaa ja samalla 22-vuotiasta Abdullahia pyydettiin auttamaan aseiden hankinnassa aikaisempien kokemustensa johdosta.[5] Khadrin väitetään alkaneen välittää aseita isälleen ja alkaneen myydä näitä edelleen muille taistelijoille. Näiden arvo oli oletettavasti yhteensä 20 000 dollaria, joista Abdullah sai itselleen 5000 dollarin palkkion.[5] Abdullahin väitetään jatkaneen asekauppaa vielä isänsä kuoltua lokakuussa 2003.[5]
Khadrin uskotaan myös avustaneen Pakistanin taistelijoita GPS:n kanssa, näiden haluttua mitata matkan paikalliselta hautausmaalta talolle, jonka Khadr uskoi kuulunuut pääministeri Shaukat Azizille. Myöhemmin hänelle selvisi asunnon kuuluneen presidentti Pervez Musharraf ja Khadrin ystävät pidätettiin lähellä hautausmaata.[6] Lokakuussa 2004 Khadrin väitetään ostaneen viisi neuvostoliittolaista 9K38 Igla ilmatorjuntaohjusta 1000 dollarin kappalehintaan 29-vuotiaalta Lashkar-e-Taiban jäseneltä, jonka kanssa hän tarjosi jakavansa tuotot myytyään aseet 5000 dollarin kappalehintaan samalle miehelle, joka oli opettanut hänelle aseiden hankkimista vuonna 2000.[5][6]
Pidätys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltain tiedustelupalvelu piti Khadria uhkana ja tarjosi 500 000 dollarin palkkiota hänen vangitsemisesta. Khadr vangittiin 15. lokakuuta 2004 ja neljä päivää myöhemmin häntä alettiin haastatella näennäisessä vankilassa. Tätä jatkui seitsemäntoista päivää, kunnes Kanada sai tietää kansalaisensa kaappauksesta marraskuussa, sillä tiedot oli piilotettu julkisuudelta kansallisen turvallisuuden takia. Kanadalainen muistio Khadrista luvatusta palkkiosta kuitenkin vuoti julkisuuteen vuonna 2007. Toimittajia varoitettiin julkistamasta tietoa ja tämän johdosta The Globe and Mail haastoi hallituksen oikeuteen määräyksestä asian salassapitämiseen. Tuomari Richard Mosley päätti, että tieto voitaisiin julkistaa toukokuussa 2008.
Pakistanin väitetään tarjonneen kotiuttaa Khadrin Kanadaan useita viikkoja pidätyksensä jälkeen, mutta kanadalaiset viranomaiset kieltäytyivät ja kehottivat Pakistania siirtämään Khadr Yhdysvaltaan FBI:lle.
Huhtikuussa 2005 Kanadan ratsupoliisin lähetti terrorismin vastaisesta projektista vastanneet virkamiehensä Pakistaniin kuulustelemaan Khadria kolmeksi päiväksi. Abdullah kertoi heille, että ollessaan 14-vuotias, hänen isänsä oli ostanut kaksi paria radiopuhelimia Abdullah Almalkilta, mutta myöhemmin hänen lakimiehensä väittivät lausunnon johtuneet saamastaan kohtelusta pakistanilaisilta viranomaisilta. Häneltä myös kysyttiin Amer el-Maatista, jonka Khadr sanoi työskennelleen mattokauppiaana al-Qaidan kieltäydyttyä antamasta hänelle eläkettä el-Maatin saatua aivovamman auto-onnettomuudessa. Mahmoud Jaballahista kysyttäessä Khadr sanoi ainoastaan tunteneensa tämän arabian kielen ohjaajana, joka kulki nimellä Abu Ahmed. Toronton imaamista Aly Hindysta Khadr kertoi, että tämä oli käynyt lyhyesti Musab al-Surrin harjoitusleiriä useita vuosia ennen syyskuun 11. päivän iskuja, minkä myös Hindy oli myöntänyt. Kanadan ratsupoliisi jättäytyi sittemmin tapauksesta todeten, että Khadria ei voitaisi syyttää Kanadan lain alla, sillä millään Pakistanin virkamiesten painostuksen alla tehdyistä lausunnoista ei olisi arvoa oikeudessa. Khadria kävi haastattelemassa myös FBI:n toimihenkilöt.[5]
Pakistan kieltäytyi yhä luovuttamasta Khadria Yhdysvalloille ja vaati tämän palauttamista Kanadaan. 23. marraskuuta 2005, Bostonin tuomioistuin hyväksyi syyttäjä James B. Farmerin vaatimuksen luovuttaa Khadr Kanadaan ja kahdeksan päivää myöhemmin Kanada suostui vastaanottamaan Khadrin Pakistanista. Ajoitus sai kriitikot spekuloimaan, että Kanada halusi auttaa Yhdysvaltoja kiertämään Pakistanin kieltäytymisen Khadrin luovuttamisesta Yhdysvaltoihin.
Paluu Kanadaan ja myöhempi pidätys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Abdullah palasi Kanadaan 2. joulukuuta 2005 ja häntä vastaan saapui ratsupoliiseista Konrad Shourie ja muita virkamiehiä, jotka haastattelivat häntä 2,5 tuntia. Kaksi päivää myöhemmin Khadr suostui jälleen FBI:n haastatteluun.[5] Tuomioistuimen tiedostoista käy ilmi, että ratsupoliisi tutki sekä Khadria että Zaynabia terrorismiin liittyvästä toiminnasta. Tämä sai useat toimittajat pohtimaan, miksei häntä kuitenkaan syytetty mistään Kanadan lain alla.[7] Viettäessään kuusitoista päivää vapaudessa Kanadassa, Khadr oli ratsupoliisin jatkuvassa tarkkailussa. Hän totesi julkisuudessa, että hän ei ollut koskaan kuulunut al-Qaidaan eikä hänen tekojaan tarvinnut pelätä.[8]
17. joulukuuta 2005 Khadr sai puhelinsoiton Kanadalaiselta poliisilta ja häntä pyydettiin tapaamiseen läheiseen McDonald'siin.[8] Kun Khadr saapui paikalle yhdessä äitinsä ja veljensä kanssa, hänet pidätettiin ja Khadr sai tietää, että hänestä oli tehty pidätysmääräys Bostonissa.[8] Myös Khadrin äiti pidätettiin tämän lyötyä poliisia, samalla kun Khadrin veli Abdurahman otti pidätyksestä valokuvia kamerapuhelimellaan. Seuraavana päivänä pääministeri Paul Martin puhui Abdullahista ja muista Khadrin perheen jäsenistä todeten, että heillä on samat oikeudet kuin muilla Kanadan kansalaisilla oikeusprosessin aikana.[9]
22. toukokuuta 2006 Khadr joutui tappeluun toisen vangin kanssa puhelimen käytöstä vankilassaan Torontossa.[10] Hän esiintyi pian tämän jälkeen oikeudessa asianajajanaan John Silver ja hänen luovutustutkinta Yhdysvaltoihin oli määrä alkaa 30. lokakuuta.[10] 7. huhtikuuta 2008, Khadr esiintyi Toronton tuomioistuimessa vastustamassa luovutustaan Yhdysvaltoihin ja väitti tunnustuksensa Pakistanissa johtuneet ainoastaan kidutuksesta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nasiri, Omar: Jihadin sydämessä: elämäni al-Qaidan taistelijana ja sen vakoojana. Suomentanut Henry Tanner. Helsinki: Tammi, 2006.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Nasiri, "Osama"
- ↑ Nasiri, s. 287
- ↑ Nasiri, s. 284
- ↑ "Khadr says his brother was not the Kabul bomber". CTV News. 6.2.2004.
- ↑ a b c d e f g Hughes, Gregory T: USA vs. Khadr nefafoundation.org. 23.11.2005. Arkistoitu 5.3.2009. Viitattu 4.8.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Humphreys, Adrian: Khadr helped al-Qaeda with GPS 2.11.2006. National Post. Viitattu 4.8.2009. (englanniksi)
- ↑ The puzzling case of Abdullah Khadr: Terror suspect awaits decision on extradition to U.S. But why didn't Canada charge him first? Toronto Star. 7.12.2005. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 4.8.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c Friscolanti, Michael: The house of Khadr Maclean's. 4.8.2006. Arkistoitu 18.5.2011. Viitattu 5.8.2009. (englanniksi)
- ↑ Bail hearing for alleged terrorist on Monday CTV News. 18.12.2005. Arkistoitu 22.5.2011. Viitattu 4.8.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Humphreys, Adrian: Extradition hearing set for accused terrorist National Post. 26.5.2006. Viitattu 5.8.2009. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Khadr Legacy (Arkistoitu – Internet Archive), Khadrin perheen ylläpitämä sivusto.