Abdellatif Kechiche

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Abdellatif Kechiche
Abdellatif Kechiche vuonna 2013.
Abdellatif Kechiche vuonna 2013.
Henkilötiedot
Syntynyt 7. joulukuuta 1960 (ikä 58)
Tunis, Tunisia
Ammatti elokuvaohjaaja, näyttelijä, käsikirjoittaja
Ohjaaja
Aktiivisena 1982–
Tunnetuimmat ohjaukset La Faute à Voltaire (2000)
La Graine et le mulet (2007)
Adelen elämä: osat 1 ja 2
Palkinnot

kahdesti parhaan elokuvan César (2003, 2007), kolmesti parhaan ohjaajan César (2003, 2007, ja 2013); Venetsian-elokuvajuhlien tuomariston palkinto (2007); kahdesti parhaan ohjaajan Lumières, Kultainen palmu (2013)

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Abdellatif Kechiche (arab. عبد اللطيف كشيش‎; s. 7. joulukuuta 1960 Tunis, Tunisia) on tunisialais-ranskalainen elokuvaohjaaja, näyttelijä ja käsikirjoittaja. Hän näytteli useissa elokuvissa 1980-ja 1990-luvulla ennen oman elokuvaohjaajan uran alkua. Kechichen ensimmäinen ohjaus oli vuonna 2000 ensi-iltansa saanut La Faute à Voltaire.[1]

Kechichen ohjauksista L'esquive (2003) voitti parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen César-palkinnon. La Graine et le mulet (2007) sai parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen Césarin, Venetsian-elokuvajuhlien tuomariston palkinnon ja parhaan ohjaajan Lumières-palkinnon.

Tunnetuimpiin elokuviin kuuluu Adelen elämä: osat 1 ja 2 (2013), josta hänet palkittiin Cannesin elokuvajuhlien Kultaisella palmulla ja joka sai myös parhaan ohjauksen Césarin sekä parhaan ohjaajan Lumièresin. Rohkeana pidetty elokuva kuvaa 15-vuotiaan tytön ensirakkautta kauniiseen sinitukkaiseen taideopiskelijaan. [2][3][4][5]

Filmografiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteenä mm. [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Abdellatif Kechiche Allocine, allocine.fr. Viitattu 13.3.2019. (ranskaksi)
  2. Anne Orjala: La vie d'Adèle voitti Cannesin Kultaisen palmun 26.5.2013. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 13.3.2019. (suomeksi)
  3. Kristin M. Jones: Review: Blue Is the Warmest Color Filmcomment, filmcomment.com. Nov./Dec. 2013 issue. Film Society of Lincoln Center, USA. Viitattu 13.3.2019. (englanniksi)
  4. Tuulia Tsuua Kekäle: Adelen elämä: osat 1 ja 2 22.6.2016. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 13.3.2019. (suomeksi)
  5. Janne Sundqvist: Adèlen elämän ohjaaja vastaa syytöksiin seksin kuvaamisesta 13.12.2013. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 13.3.2019. (suomeksi)
  6. Peter Bradshaw: Mektoub, My Love: Canto Uno review – endless summer of sunshine and sex 13.2.2019. The Guardian, theguardian.com. Viitattu 13.3.2019. (ranskaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]