Abbey Simon
Abbey Simon (8. tammikuuta 1920 – 18. joulukuuta 2019[1]) oli yhdysvaltalainen pianisti.[2]
Simon syntyi New Yorkissa ja improvisoi pianolla 3-vuotiaana. Tunneilla käymisen hän aloitti 5-vuotiaana. Hänellä oli absoluuttinen sävelkorva. Simon suoritti opintonsa Curtis Institute of Musicissa David Sapertonin ja Josef Hofmannin johdolla. Hän kertoi oppineensa yhtä lailla myös vanhemmilta luokkatovereiltaan: Jorge Bolet'lta ja Sidney Fosterilta. Sittemmin hän sai opetusta myös Dora Zaslavskylta. Vuonna 1940 Simon voitti Naumburg-pianokilpailun.[2] Voiton myötä hän pääsi esiintymään New Yorkin Town Halliin. Tätä resitaalia seurasivat esiintyminen Carnegie Hallissa sekä laajat kiertueet Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Uran katkaisi tilapäisesti asepalvelus toisen maailmansodan aikana. Yhdysvaltalaisorkestereita, joiden kanssa Simon soitti, olivat muiden muassa New Yorkin filharmonikot, Chicagon sinfoniaorkesteri ja Yhdysvaltain kansallisorkesteri.[3]
Simon kiersi ensimmäistä kertaa Euroopassa vuonna 1949. Hän päätti yksilapsisen perheensä kanssa jäädä maanosaan asumaan. Ennen asettumista Geneveen asuinpaikkoina olivat Lontoo ja Pariisi.[2] Simon sai Lontoossa Elisabeth Sprague Coolidge -mitalin vuoden parhaasta soitinmusiikin esityksestä. Hän soitti Euroopan suurten orkesterien kanssa sellaisten kapellimestarien kuin John Barbirollin, Josef Kripsin, Malcolm Sargentin, Walter Susskindin, Colin Davisin, Antal Dorátin, Rafael Kubelíkin, George Szellin, Willem van Otterloon, Dean Dixonin, Massimo Freccian, Eduard van Beinumin, Carlo Maria Giulinin, Seiji Ozawan, Zubin Mehtan ja Erich Leinsdorfin johdolla. Simon teki myös monia kiertueita Etelä-Amerikassa.[3]
Simon levytti muun muassa Maurice Ravelin kokonaispianotuotannon Vox Recordsille.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Avis de décès: Simon Abbey (Arkistoitu – Internet Archive) Hommages
- ↑ a b c Abbey Simon: Evolution of 'a Pianist's Pianist' The New York Times
- ↑ a b c Abbey Simon Yamaha Artists
| ||||||||||||||||||||||
