Aavikkorotta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aavikkorotta
Jaculus jaculus.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha [2]
Yläheimo: Dipodoidea [2]
Heimo: Hyppyrotat Dipodidae [2]
Alaheimo: Dipodinae [2]
Suku: Aavikkorotat[3] Jaculus
Laji: jaculus
Kaksiosainen nimi

Jaculus jaculus
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Aavikkorotta Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Aavikkorotta Commonsissa

Aavikkorotta (Jaculus jaculus) on Lähi-idässä ja Pohjois- ja Koillis-Afrikassa elävä jyrsijälaji ja yksi hyppyrottien heimon 51 lajista. Sitä pidetään Suomessakin lemmikkieläimenä, ja lemmikkiharrastajat käyttävät siitä nimitystä "pikkujerboa".[4][5]

Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajille uutta suomenkielistä nimeä pohjoisafrikanjerbo.[3]

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aavikkorottaa tavataan Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän hiekka- ja kivikkoaavikoilla, jossa se elää pienissä ryhmissä. Aavikkorotta on yöeläin, joka voi vaipua kuumana päivänä pesässään horteeseen. Naaras synnyttää lokakuun ja helmikuun välisenä aikana 2-4 poikasta.

Aavikkorotan ravinto koostuu kasvien juurista, mehikasvien lehdistä, silmuista, siemenistä ja hämähäkeistä. Ruokaa etsiessään ja paetessaan vihollisiaan ne voivat liikkua hyppimällä nopeasti pitkiäkin matkoja avoimessa maastossa.

Laji elää vankeudessa 5–6-vuotiaaksi.[4]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aavikkorotan ruumis on 10–15 cm pitkä. Lyhyen, harmaankeltaisen karvan peittämä häntä on 15–25 cm pitkä, ja päättyy isoon tupsuun. Myös takajalkojen varpaita peittävät pitkistä karvoista muodostuneet tupsut. Selkä ja kyljet ovat hiekan kellertävät, mikä on aavikko-olosuhteissa hyvä suojaväri. Vatsapuoli on valkea. Silmät ja korvat ovat erittäin suuret. Täysikasvuinen yksilö painaa noin 55 grammaa.[4] Aavikkorottien takajalat ovat noin neljä kertaa pidemmät kuin etujalat, ja väitetäänkin ettei koirakaan saa hyppien pakenevaa aavikkorottaa kiinni.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Amori, G., Hutterer, R., Kryštufek, B., Yigit, N., Mitsain, G., Palomo, L.J. & Aulagnier, S.: Jaculus jaculus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Jaculus jaculus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 15.11.2010. (englanniksi)
  3. a b Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 15.11.2010.
  4. a b c Puutorin akvaario: Pikkujerboa (Jaculus jaculus )[vanhentunut linkki] Luettu 15.11.2010
  5. Liisa Sarakontu: Pienet lemmikkinisäkkäät 2004. Luettu 15.11.2010