Aavikkokenguru
| Aavikkokenguru | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Osaluokka: | Pussieläimet Marsupialia |
| Lahko: | Harvaetuhampaiset Diprotodontia |
| Alalahko: | Macropodiformes |
| Heimo: | Rottakengurut Potoroidae |
| Suku: |
Caloprymnus Thomas, 1888 |
| Laji: | campestris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Caloprymnus campestris |
|
 Aavikkokengurun historiallinen levinneisyysalue |
|
| Katso myös | |
Aavikkokenguru[2][3] eli aavikkorottakenguru[4] (Caloprymnus campestris) on sukupuuttoon kuollut pussieläin, joka eli Australian keskiosissa maan kuivimmissa, kuumimmissa ja syrjäisissä osissa. Kenguru oli pienikokoinen, noin jäniksen kokoinen ja se oli äärimmäisen kestävä liikkumaan pitkiä matkoja nopeasti. Päivisin aavikkokenguru lepäsi huterasti tehdyissä pesissä ja tuli sieltä öisin ulos syömään. Kenguru oli niin sopeutunut kuiviin olosuhteisiin, että se arasteli jopa vetisiä mehikasveja. Eurooppalaiset löysivät lajin vuoden 1841 tienoilla jonka jälkeen sitä ei tavattu 90 vuoteen. Viimeinen havainto lajista tehtiin vuonna 1935.[1]
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että nimitys ”aavikkorottakenguru” vahvistettaisiin tämän lajin ensisijaiseksi suomenkieliseksi nimeksi.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Woinarski, J. & Burbidge, A.A.: Caloprymnus campestris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.10.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 22.10.2017.
- ↑ Haaramo, Mikko: Potoroidae - rat-kenguroos Mikko's Phylogeny Archive. 12.2.2013. Helsingin yliopisto. Viitattu 22.10.2017.
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 4. Perhoskala–Suutari, s. 1564. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01817-5.