Aasmund Olavsson Vinje

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aasmund Olavsson Vinje
Aasmund Olafson Vinje
Aasmund Olafson Vinje
Henkilötiedot
Syntynyt 6. huhtikuuta 1818
Vinje, Telemarken, Norja
Kuollut 30. heinäkuuta 1870 (52 vuotta)
Kansalaisuus Norja
Ammatti kirjailija, toimittaja
Kirjailija
Äidinkieli norja
Tuotannon kieli norja, telemarkin murre
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Aasmund Olavsson (Olafson) Vinje (6. huhtikuuta 1818 Vinje, Telemarken, Norja30. heinäkuuta 1870) oli norjalainen runoilija ja toimittaja.[1]

Vinje meni 17-vuotiaana Hvideseidiin Telemarkeniin opettajaseminaariin ja oli sitten viisi vuotta opettajana kotiseudullaan. Sitten hän meni Kristianiaan Askerin seminariin. Hän suoritti siellä 1843 tutkinnon ja sai työpaikan Mandalin porvarikoulussa. Siellä ollessaan hän alkoi kirjoittaa ja toimia politiikassa. Hän ryhtyi puutavarakauppiaaksi ja asettui ehdokkaaksi stortingetiin.[1]

Hän muutti 1848 Kristianiaan, missä Morgenbladetin silloinen toimittaja A. B. Stabell auttoi häntä opiskelun alkuun Heltbergin ylioppilastehtaassa, josta hän valmistui 1850. Koulutoveriensa Henrik Ibsenin ja Paul Botten-Hansenin kanssa hän julkaisi 1851 kolmen kuukauden ajan kirjallista viikkolehteä Andhrimner eli kuten sitä tavallisemmin nimitettiin Manden, ja oli sitten 7–8 vuotta Drammens tidenden kirjeenvaihtaja. Vinje suoritti 1856 oikeustieteellisen tutkinnon ja alkoi 1858 julkaista viikkolehteä Dølen, jonka kieli oli telemarkilaista murretta. Vinje kirjoitti siihen itsekin. Lehdessä vuorottelivat runot ja pakinat tutkielmien ja poliittisten artikkelien kanssa. Hän julkaisi Dølenissä myös runoja, matkakuvauksia Norjasta ja omalaatuisia puheitaan. Lehdestä ja sen julkaisijasta tuli erityisesti pilalehti Krydseren pilkan kohde.[1]

Vinje lähti 1860 valtion tuella opiskelemaan oikeustiedettä Englantiin ja Skotlantiin, ja hän julkaisi Edinburghissa matkasta vaikutelmiaan nimellä A norseman’s views of Britain and the British, joka käännettiin myös norjan murteelle. Ystävien avulla hän sai 1865 työpaikan oikeusministeriön kopistina mutta menetti sen jo 1868 kirjoitettuaan Døleniin varomattomasti. Toinen vastoinkäyminen oli, että stortingetissä 1866 ja 1869 herätetty ehdotus hänelle myönnettävästä runoilijanpalkasta ("digtergage") ei mennyt läpi. 1863 ilmestyi Diktsamling, jota leimasi kansallistunne yhdessä huumorin kanssa. Jonkin aikaa 1860-luvulla Vinje kirjoitti jatkokertomuksia Vort land -lehteen. Hänen viimeinen kirjansa Blandkorn ilmestyi 1867. Tunnustusta Vinje sai vasta kuolemansa jälkeen. Hän julkaisi kertomuksen matkasta Trondhjemiin Ferdaminni fraa sumaren 1860 (1861).[1]

Halvdan Koht julkaisi 1903 valikoiman Vinjen runoja ja proosaa. Vetle Vislie julkaisi 1890 hänen elämäkertansa, ja hänen kieltään on J. Storm käsitellyt vuonna 1886 Morgenbladetissa julkaistuissa artikkeleissa.[1]

Suomennettuja runoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauri Viljanen on suomentanut Vinjen runoja, ja niitä on julkaistu teoksissa:[2]

Runot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Paras arpamme" teoksissa Helikonin lähde ja Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 2
  • "Poika" teoksissa Helikonin lähde ja Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 2
  • "Vanha äiti" teoksissa Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 2 ja Äiti

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Vinje, Aasmund Olafson Nordisk familjebok 32. 1921 (ruotsiksi)
  2. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta, päivitetty 18.11.2020, viitattu 18.11.2020

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]