Aasianhiirihaukka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aasianhiirihaukka
Aasianhiirihaukka Ukishimagaharan luonnonpuistossa Japanissa.
Aasianhiirihaukka Ukishimagaharan luonnonpuistossa Japanissa.
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Alaheimo: Hiirihaukat Buteoninae
Suku: Hiirihaukat Buteo
Laji: japonicus
Kaksiosainen nimi

Buteo japonicus
Temminck & Schlegel, 1844

Aasianhiirihaukan levinneisyys
Aasianhiirihaukan levinneisyys
Alalajit[2]
  • B. j. burmanicus Hume, 1875
  • B. j. japonicus Temminck & Schlegel, 1844
  • B. j. oshiroi Nagahisa Kuroda, 1971
  • B. j. toyoshimai Momiyama, 1927
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Aasianhiirihaukka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Aasianhiirihaukka Commonsissa

Aasianhiirihaukka[3] (Buteo japonicus) on hiirihaukkojen sukuun kuuluva pienikokoinen haukkalaji, jota tavataan nimensä mukaisesti Aasiassa. Sitä on toisinaan pidetty hiirihaukan (Buteo buteo) alalajina.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koko ja ruumiinrakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aasianhiirihaukka on pienikokoinen ja tanakka haukka; täysikasvuisena sen pituus vaihtelee 40 senttimetristä 59 senttimetriin.[4][5][6] Koiraan paino on 630–810 grammaa ja naaraan 515–970 grammaa. Alalajit B. j. toyoshimai ja B. j. oshiroi ovat B. j. japonicusta pienikokoisempia ja lyhytsiipisempiä.[5] Aasianhiirihaukan nokka on pieni ja hento ja pyrstö leveä ja lyhyt. Myös sen siivet ovat suhteellisen lyhyet ja leveät siipivälin ollessa 109–136 senttimetriä.[4][5]

Väritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aasianhiirihaukan pää

Täysikasvuisen aasianhiirihaukan väritys vaihtelee, mutta tyypillisesti yläpuoli on tummanruskea ja alapuoli luonnonvalkoinen tummanruskeilla laikuilla, jotka ulottuvat kyljistä tai reisistä alarintaan.[5] Rinnassa on tyypillisesti vaihtelevia juovia[6] ja pää on muita yläosia vaaleampi. Aasianhiirihaukalla on keltainen nokka, jonka kärki on harmaa. Täysikasvuisen haukan silmät ovat ruskeat, ja nuorella haukalla niiden väri vaihtelee vaaleanharmaasta vaaleanruskeaan.[5] Kyljet ja reidet ovat tummat ja nilkat keltaiset.[5][7]

Siiven alapuolen lentosulat ovat vaaleat ja peitinhöyhenet vaaleanruskeat.[5] Käsisiiven sulat ovat valkeat ja kärjistään mustat.[7] Pyrstön väritys vaihtelee harmaanruskeasta harmahtavan valkoiseen ja sen alaosa on vaalea harmailla juovilla.[5][6] Nuori aasianhiirihaukka muistuttaa täysikasvuista, mutta sillä on vaaleampi iiris ja juovikkaampi pyrstö.[4] Alalaji B. j. toyoshimai on yleensä B. j. japonicusta vaaleampi ja B. j. oshiroi tummempi sekä punertavampi.[5]

Samannäköiset lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aasianhiirihaukka muistuttaa ulkonäöltään hyvin paljon hiirihaukkaa (Buteo buteo), jonka alalajina sitä ollaan pidetty.[4][8] Luonnossa voikin olla mahdotonta erottaa lajit varmasti toisistaan.[4] Hiirihaukka on kuitenkin aasianhiirihaukkaa ruskeampi ja pyöreäsiipisempi. Lisäksi aasianhiirihaukalla on pidempi pyrstö.[8]

Aasianhiirihaukka voidaan nopealla silmäyksellä sekoittaa myös hyvin samankokoiseen haarahaukkaan (Milvus migrans), varsinkin sen istuessa hiljaa sähköpylvään päällä vaanimassa saalista. Lajeilla on kuitenkin merkittäviä eroja, esimerkiksi haarahaukan pyrstö on pidempi ja lovipäinen. Lennossa aasianhiirihaukan siivet ovat leveät ja pyöreät kärjestä, haarahaukan taas pitkät ja leveät. Samannäköinen laji on myös piekana (Buteo lagopus), jolla on aasianhiirihaukan tavoin vaalea alaosa ja tummat kyljet. Se on kuitenkin aasianhiirihaukkaa suurempi ja vaaleampi. Lisäksi aasianhiirihaukalta puuttuu piekanan höyhenten harmaus ja valkoinen pyrstön tyvi.[9] Muita samannäköisiä lajeja ovat arohiirihaukka (Buteo rufinus), mongolianhiirihaukka (Buteo hemilasius), idänmehiläishaukka (Pernis ptilorhynchus), isotöyhtöhaukka (Aviceda jerdoni) sekä jalokotka (Nisaetus cirrhatus).[4][10]

Lentäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aasianhiirihaukka lennossa

Aasianhiirihaukka lentää hitain ja raskain siiveniskuin.[5] Lennossa sen siivet ovat pyöreät kärjestä.[9] Aasianhiirihaukka liitää siivet suorina poiketen muista hiirihaukoista, joiden siivet ovat liitäessä V-asennossa.[4] Toisinaan se myös leijuu ilmassa lyhyitä aikoja.[5]

Ääntely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aasianhiirihaukka ääntelee usein kaikkina vuodenaikoina.[4] Sen kutsuääni on kovaääninen ”kiiii-kiiii” tai ”piijuu”, jota kuulee enimmäkseen lennossa.[5] Aasianhiirihaukan ääntely kuulostaa samalla tavalla naukuvalta kuin hiirihaukan ääntely, mutta on sitä kovaäänisempää.[7]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aasianhiirihaukkaa tavataan yleisenä Kaakkois-Aasiassa. Yleisimmillään se on Japanissa, Kiinassa ja Mongoliassa. Aasianhiirihaukka viihtyy metsäisillä ja peltoisilla alueilla. Se pesii korkealle puun, yleensä männyn, latvaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Buteo japonicus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.8.2022. (englanniksi)
  2. Buteo japonicus Temminck & Schlegel, 1844 Global Biodiversity Information Facility. Viitattu 17.8.2022. (englanniksi)
  3. Aasianhiirihaukka – Buteo japonicus Laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 17.8.2022.
  4. a b c d e f g h Sundev, Gombobaatar & Leahy, Christopher: Birds of Mongolia. Bloomsbury Publishing, 2019. ISBN 978-1-4729-4949-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.8.2022). (englanniksi)
  5. a b c d e f g h i j k l Brazil, Mark: Field Guide to the Birds of East Asia, s. 136. Bloomsbury Publishing, 2020. ISBN 978-1-4729-8114-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.8.2022). (englanniksi)
  6. a b c Grimmett, Richard; Thompson, Paul & Inskipp, Tim: Field Guide to the Birds of Bangladesh, s. 154. Bloomsbury Publishing, 2021. ISBN 978-1-4729-3756-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.8.2022). (englanniksi)
  7. a b c MacKinnon, John; Phillipps, Karen; Yang, Xiao Nong; Liu, Li Hua; Xiao, Yao & Gao, Zhi: Guide to the Birds of China, s. 90. Oxford University Press, 2022. ISBN 978-0-19-289366-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.8.2022). (englanniksi)
  8. a b RAP201: How to Identify Uncommon Raptors Singapore Birds Project. Viitattu 20.8.2022. (englanniksi)
  9. a b Brazil, Mark: Japan: The Natural History of an Asian Archipelago, s. 173. Princeton University Press, 2022. ISBN 978-0-691-17506-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.8.2022). (englanniksi)
  10. Eastern Buzzard Singapore Birds Project. Viitattu 20.8.2022. (englanniksi)