Aarne Rainesalo
Ernesti Aarne Rainesalo (27. joulukuuta 1892 Turku[1] – 26. joulukuuta 1972 Helsinki[2]) oli suomalainen geodeetti, joka toimi yli 30 vuotta Maanmittaushallituksen geodeettisen toimiston johtavana yli-insinöörinä ja julkaisi alaltaan useita tietoteoksia.
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aarne Rainesalon vanhemmat olivat senaattori Ernesti Rikhard Rainesalo ja Elna Herlin ja puoliso vuodesta 1918 voimistelunopettaja Anna-Liisa Seikkala. Rainesalo tuli ylioppilaaksi 1910 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1914. Hän toimi lehtorina Rauman yhteislyseossa 1916–1918, yleisesikunnan topografisen osaston insinöörinä 1919 sekä Maanmittaushallituksessa topografi-insinöörinä 1919–1928 ja geodeettisen toimiston johtajana 1928–1962. Aikakauslehti Maanmittauksen toimitussihteeri Rainesalo oli vuodesta 1926 ja Geodesian ja fotogrammetrian seuran puheenjohtaja 1931–1954.[1][2]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ein Integral in der Theorie der isostatischen Reduktion der Schwerkraft, 1920
- Sotilastopografia: oppikirja kadettikoululle, 1921
- Nopea keino kolmiomittausten laskemiseksi, 1923
- Geodesia, 1927, toim. Aarne Rainesalo
- Lentovalokuvien käyttäminen kartoitustöihin Saksassa ja Ranskassa: valtionavulla vuonna 1926 tehdyn matkan johdosta, 1927
- Über das Zeiss'sche Entzerrungsgerät, 1941
- Ilmakuvakartoituksen käyttäminen pienikaavaisten karttojen laatimisessa, 1941
- Boulder-padon kartoittaminen, 1943
- Report of the Finnish society of photogrammetry 1938–1948, 1948, Aarne Rainesalo, Karl G. Löfström
- Eräitä piirteitä karttalaitoksesta, 1951
- Suomen fotogrammetrinen seura: julkaisu n:o 2, 1954
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 678. (Viitattu 25.4.2019)
- ↑ a b Kuolleita. Helsingin Sanomat, 31.12.1972, s. 7.
|
