Aapo Junkola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aapo Kustaa Niemi-Junkola (14. joulukuuta 1935 Helsinki14. marraskuuta 2017 Tampere)[1] oli suomalainen kirjailija, joka toimi kirjailijatyön lisäksi kihlakunnansyyttäjänä.[2] Hänen kirjailijanimensä oli Aapo Junkola.

Junkola valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1960 ja varatuomariksi 1963.

Junkolan pääteoksia ovat 1960-luvulla ilmestyneet romaanit Lintujen aika (1965) ja Varjojen aika (1966), joissa kritisoitiin tuomioistuinlaitosta.

Junkola on tehnyt myös käännöstöitä. Hän on kääntänyt suomeksi kreikkalaisia klassikoita (Sapfo, Lukianos) ja Kreikan kansallisrunoilijan Konstantinos Kavafisin runoja sekä japanilaista kaunokirjallisuutta.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kahdeksainen: Novelleja. 1961
  • Petos. 1962
  • Kirkko keskellä kylää, näytelmä. 1963
  • Uskotko näin on?, kuunnelma. 1964
  • Lämmön maksimi ja minimi, kuunnelma. 1964
  • Vaikka minä puhuisin ..., kuunnelma. 1965
  • Masaccio paikassa nimeltä Marina di Pisa, kuunnelma. 1966
  • Lintujen aika: Romaani. 1965
  • Varjojen aika: Romaani. 1966
  • Nousevalle auringolle, matkakertomus. 1967
  • Simon, näytelmä. 1968
  • Oi Emma. 1969
  • Vanhat keksinnöt, näytelmä. 1974
  • Krysanteemit, näytelmä. 1982
  • Neljä näytelmää, sis. Salametsästäjät, Masaccio paikassa nimeltä Marina di Pisa, Lämmön maksimi ja minimi, Linnuillakin on pesänsä. 1991
  • Syytettynä insestistä, eli Sammakko on sammakko, näytelmä. 1994 (yhdessä Arto Seppälän kanssa)
  • Lainvartijat, näytelmä 1994, painettu 1998
  • Lain mukaan, näytelmä. 1996
  • Kolme näytelmää, sis. Lainvartijat, Tribunaali, Tuomari Kosken tapaus. 1998
  • Sammakko on sammakko; Peipposten kutsu; Pimeys, näytelmä. 2000 (yhdessä Arto Seppälän kanssa)
  • Muistelus, muistelmateos. 2001

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valtion kirjallisuuspalkinto 1967
  • Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkinto 1962, 1965, 1969, 1991, 1998
  • Yleisradion kuunnelmapalkinto 1965

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aarnio, Aulis: Kuolleet – Juristi ja kulttuuripersoona. (muistokirjoitus) Aamulehti, 19.12.2017, s. B9.
  2. Tuominen, Tia (toim.): Suomen lakimiehet 2015 Finlands jurister, s. 610. Helsinki: Talentum, 2015. ISBN 978-952-14-2536-3.