AD (suomalainen yhtye)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
AD
Tiedot
Toiminnassa 1983–1986, 2004–2006
Tyylilaji post-punk, jazz, avantgarde, kokeellinen rock
Kotipaikka Suomen lippu Turku
Laulukieli suomi
Jäsenet

Ismo Laakso
Iiro Ollila
Kalle Vaintola
Jari Tuomi
Anni Koskinen

Entiset jäsenet

Thomas Gabrielson
Juha Laukkanen
Moko Karttunen
Jorma Tapio
Jukka ”Mercy” Merisaari
Jari Kauppinen
Ari Lampinen
Rami Haapasalo
Miska Kaukonen

Levy-yhtiö

Kumibeat (1984)
Rockadillo (1985–1986)
Plastic Passion (2005–2006)

AD on turkulainen kokeellisen musiikin yhtye, joka on julkaissut viisi albumia fyysisessä formaatissa. Lisäksi yhtyeeltä on julkaistu digitaalisesti alkuaikojen demonauhoituksia sekä teatteriesitykseen perustuvan kokonaisuuden H VIII, joka on kreditoitu esittäjille AD, Ismo Laakso ja The Incredible Annie SWA (Anni Koskinen). 1980-luvulla toiminut yhtye aktivoitui uudestaan vuonna 2005. AD:n keulahahmo on Ismo Laakso.[1]

Musiikissaan AD:n on sanottu sekoittavan post-punkia ja jazzia.[2] Vuonna 2005 julkaistulla Tocapolla yhtyeen musiikki oli kriitikon mukaan ”milloin industriaalista hälyä, milloin muuten vain umpiavantgardistista ilmaisua”.[3]

Avantgarde- ja teatterimuusikko Ismo Laakso perusti AD:n Turussa yhdessä jazz-muusikko Jorma Tapion ja punk-yhtye TV:n Orjissa soittaneeneen kitaristi Juha Laukkasen kanssa. Laukkanen oli Laakson ohella ainoa jäsen, joka soitti yhtyeen kaikilla kolmella 80-luvun albumilla. Alkuperäinen AD soitti viimeisen keikkansa elokuussa 1986 Turussa Ruisrock-festivaalilla.

Vuonna 2004 Ismo Laakso kokosi entistäkin kokeilevamman AD:n uusien soittajien kanssa. Vanhoista jäsenistä mukana oli ainoastaan Beirut- ja Vladivostok-albumeilla soittanut rumpali Jake Tuomi. AD:n laulajina paluukeikoilla ja -albumilla Tocapo olivat Anni Koskinen, Iiro Ollila sekä näyttelijä Miska Kaukonen.

AD teki 2000-luvulla kaksi albumia sekä keikkaili vuoteen 2008 asti. Vuonna 2011 Koskinen ja Laakso olivat mukana teatteriproduktiossa, joka perustui Englannin kuningas Henrik VIII:n kuuden vaimon kirjoittamiin kirjeisiin. Esityksen musiikista Laakso koosti albumin, joka julkaistiin digitaalisesti nimellä H VIII. Samoihin aikoihin Sähkö Recordings julkaisi Ismo Laakson ensimmäisen soolo-LP:n Ofelia.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • AD (LP, 1984, Kumibeat)
  • Beirut ( LP, 1985, Rockadillo)
  • Vladivostok (LP, 1986, Rockadillo)
  • Tocapo (CD, 2005, Plastic Passion)
  • Bodysuit (CD, 2006, Plastic Passion)
  • Demo 1983 (digital, 2018, Plastic Passion)
  • H VIII (digital, 2018, Plastic Passion)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. AD kyseenalaistaa ääneen ts.fi. Viitattu 6.9.2018.
  2. Ismo Laaksolle täyteen 40 vuotta taiteen parissa aamuset.fi. Viitattu 6.9.2018.
  3. AD: Tocapo - Soundi.fi Soundi.fi. Viitattu 6.9.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä musiikkiyhtyeeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.