AD (suomalainen yhtye)
| AD | |
|---|---|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1983–1986, 2004–2006 |
| Tyylilaji | post-punk, jazz, avantgarde, kokeellinen rock |
| Kotipaikka |
 Turku |
| Laulukieli | suomi |
| Jäsenet | |
| Entiset jäsenet |
Jouni Pusa |
| Levy-yhtiö |
Kumibeat (1984) |
AD on turkulainen kokeellisen musiikin yhtye, joka on julkaissut viisi albumia fyysisessä formaatissa. Lisäksi yhtyeeltä on julkaistu digitaalisesti alkuaikojen demonauhoituksia sekä teatteriesitykseen perustuvan kokonaisuuden H VIII, joka on kreditoitu esittäjille AD, Ismo Laakso ja The Incredible Annie SWA (Anni Koskinen). 1980-luvulla toiminut yhtye aktivoitui uudestaan vuonna 2005. AD:n keulahahmo on Ismo Laakso.[1]
Musiikissaan AD:n on sanottu sekoittavan post-punkia ja jazzia.[2] Helsingin Sanomien Jukka Hauru kirjoitti marraskuussa 1984 AD:n keikalla kiihkeiden punk-, jazz- ja no wave -rytmien ryskineen eteenpäin hämmästyttävällä intesiteetillä ja värikylläisyydellä. ”Rytmin raakuus oli rockista, vivahteikkuus ja sointivärit jazzista. Rakenteet ja koukut toivat jopa Zappa-kaikuja. Täst mie tykkäsin.” Hauru totesi myös, ettei Turussa ei ole tapahtunut ”koskaan tai ainakaan pitkään aikaan mitään”, mutta nyt AD ja toinen Kumibeat-merkille levyttänyt turkulaisyhtye Ret Marut näyttivät hänestä uutta suuntaa.[3] Vuonna 2005 julkaistulla Tocapolla yhtyeen musiikki oli kriitikon mukaan ”milloin industriaalista hälyä, milloin muuten vain umpiavantgardistista ilmaisua”.[4]
Avantgarde- ja teatterimuusikko Ismo Laakso perusti AD:n Turussa vuonna 1983 yhdessä jazz-muusikko Jorma Tapion, rumpali Jouni Pusan ja punk-yhtye TV:n Orjissa soittaneeneen kitaristi Juha Laukkasen kanssa. Yhtye aloitti instrumentaalimusiikilla ilman laulajaa. Varhaiset demoäänitykset syntyivät Pusan kotistudiolla. Thomas Gabrielsonin tultua mukaan laulajaksi Atte Blomin Johanna (levymerkki) kiinnostui yhtyeestä, mutta levytys yhtiölle kariutui konkurssin vuoksi. Juha Laukkanen oli Laakson ohella ainoa jäsen, joka soitti yhtyeen kaikilla kolmella 80-luvun albumilla. Alkuperäinen AD soitti viimeisen keikkansa elokuussa 1986 Turussa Ruisrock-festivaalilla.
Vuonna 2004 Ismo Laakso kokosi entistäkin kokeilevamman AD:n uusien soittajien kanssa. Vanhoista jäsenistä mukana oli ainoastaan Beirut- ja Vladivostok-albumeilla soittanut rumpali Jake Tuomi. AD:n laulajina paluukeikoilla ja -albumilla Tocapo olivat Anni Koskinen, Iiro Ollila sekä näyttelijä Miska Kaukonen.
AD teki 2000-luvulla kaksi albumia sekä keikkaili vuoteen 2008 asti. Vuonna 2011 Koskinen ja Laakso olivat mukana teatteriproduktiossa, joka perustui Englannin kuningas Henrik VIII:n kuuden vaimon kirjoittamiin kirjeisiin. Esityksen musiikista Laakso koosti albumin, joka julkaistiin digitaalisesti nimellä H VIII. Samoihin aikoihin Sähkö Recordings julkaisi Ismo Laakson ensimmäisen soolo-LP:n Ofelia.
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- AD (LP, 1984, Kumibeat)
- Beirut (LP, 1985, Rockadillo)
- Vladivostok (LP, 1986, Rockadillo)
- Tocapo (CD, 2005, Plastic Passion)
- Bodysuit (CD, 2006, Plastic Passion)
- Demo 1983 (digitaalinen julkaisu, 2018, Plastic Passion)
- H VIII (digitaalinen julkaisu, 2018, Plastic Passion)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ AD kyseenalaistaa ääneen ts.fi. Viitattu 6.9.2018.
- ↑ Ismo Laaksolle täyteen 40 vuotta taiteen parissa aamuset.fi. Arkistoitu 6.9.2018. Viitattu 6.9.2018.
- ↑ Hauru, Jukka: Eihän rock olekaan kuollut. Helsingin Sanomat, 15.11.1983, s. 20. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ AD: Tocapo - Soundi.fi Soundi.fi. Viitattu 6.9.2018.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- AD:n tuotanto Suomen äänitearkistossa (Arkistoitu – Internet Archive)
- AD finnmusic.net-sivustolla
| ||||||||||
