Östersund–Jällivaara-rata

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Östersund–Jällivaara
Perustiedot
Reitti ÖstersundJällivaara
Rakennettu useissa osissa 1910–1936
Omistaja Inlandsbanan AB
Ylläpitäjä Inlandsbanan AB
Liikenne
Liikennöitsijä(t) Inlandståget AB, Green Cargo
Henkilöjunia / vrk 2 (vain kesäisin)
Tavarajunia / vrk 2–4
Tekniset tiedot
Pituus 746 km
Raiteiden lkm 1
Raideleveys 1 435 mm
Sähköistys ei
Sallittu nopeus
 • henkilöliikenteessä 80 km/h
 • tavaraliikenteessä 80 km/h
Liikenteenohjaus
Kauko-ohjaus Östersund–Jamtli, Jällivaara
Ohjauskeskus Ånge (Östersund–Jamtli),
Boden (Jällivaara)
Miehitetyt asemat Ulriksfors, Hoting, Storuman, Sorsele, Arvidsjaur
Suojastus Östersund–Jamtli
Kulunvalvonta Östersund–Jamtli, Jällivaara

Östersund–Jällivaara-rata on Ruotsin rataverkkoon kuuluvan Inlandsbanan-radan pohjoisin osuus. Rataosan pituus on 746 kilometriä, ja lukuun ottamatta rataosuutta Östersund–Jamtli se on yksiraiteinen, sähköistämätön eikä sillä ole automaattista junien kulunvalvontaa.[1] Rataosan ylläpidosta ja liikennöinnistä vastaa vuonna 1993 perustettu Inlandsbanan AB.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rata avattiin liikenteelle useassa osassa seuraavasti:[1]

  • 1910–1911: Jällivaara–Porjus
  • 1911–1912: Östersund–Ulriksfors–Strömsund
  • 1915: Ulriksfors–Dorotea
  • 1918: Dorotea–Vilhelmina
  • 1923: Vilhelmina–Storuman
  • 1927: Porjus–Jokimukka
  • 1928: Storuman–Sorsele sekä poikkirata Jörn–Arvidsjaur
  • 1933: Arvidsjaur–Storuman
  • 1936: Arvidsjaur–Jokimukka

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastavalmistuneenakaan rataosa ei ollut kovinkaan vilkasliikenteinen. Maantieliikenteen ja henkilöautoilun yleistymistä edeltävänä aikana 1950-luvulla rataosan liikenne oli historiansa vilkkainta. Tämän jälkeen alkoi sekä henkilö- että tavarajunavuorojen vähentyminen rahdin ja matkustajien siirtyessä maanteille. 1970–1980-luvuilla rataosalta lakkautettiin muutamia lyhyitä sivuratoja, samoin kuin osa tavaraliikenteestä Jokimukan eteläpuolelta.

1980-luvun lopussa henkilöliikenteen alasajo aloitettiin ja sen lakkautus tapahtui vuonna 1991. Rataosaa uhkasi jopa purkaminen, mutta vuonna 1993 se siirtyi valtiolta Inlandsbanan AB:n omistukseen. Yhtiö liikennöi radalla muutamia tavarajunavuoroja ympäri vuoden sekä kesällä turistisesongin aikaan henkilöjunaliikennettä kiskobussein.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Banguide: Östersund–Gällivare Järnväg.net. Arkistoitu 16.9.2008. Viitattu 14.1.2009. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]