Mikheil Saakašvili

Mikheil Saakašvili

Mikheil Saakašvili (georg. მიხეილ სააკაშვილი, s. 21. joulukuuta 1967) on georgialainen lakimies ja poliitikko sekä Georgian presidentti tammikuusta 2004 lähtien. Saakašvili nousi presidentiksi Eduard Ševardnadzen syrjäyttäneessä verettömässä ns. ruusuvallankumouksessa. Hän erosi 25. marraskuuta 2007 häntä vastustaneiden mielenosoitusten jälkeen ja asettui ehdolle toiselle kaudelle tammikuun 2007 vaaleissa, joissa sai vähän yli puolet äänistä.

Saakašvili on naimisissa hollantilaissyntyisen Sandra Roelofsin kanssa. Saakašvilin kerrotaan puhuvan sujuvasti seitsemää kieltä: georgiaa, hollantia, englantia, ranskaa, saksaa, espanjaa ja venäjää.

Uran alkuvaiheet

Saakašvili valmistui Kiovan yliopistosta (Ukraina) kansainvälisen oikeuden linjalta vuonna 1992. Hän teki lyhyen aikaa töitä Tengiz Kitovanin ja Džaba Ioselianin hallitukselle presidentti Zviad Gamsahurdian syrjäyttämisen jälkeen. Tällöin hän sai kuitenkin Yhdysvaltain ulkoministeriön stipendin opiskeluja varten. Hän suoritti lakitutkinnon Columbia Law Schoolissa vuonna 1994 ja väitteli tohtoriksi seuraavana vuonna George Washingtonin yliopistosta.

Saakašvili oli valmistumisensa jälkeen töissä Patterson, Belknap, Webb & Tyler -lakifirmassa New Yorkissa. Tällöin häneen otti yhteyttä vanha ystävä Zurab Žvania, joka etsi presidentti Eduard Ševardnadzen toimeksiannosta lahjakkaita nuoria georgialaisia, jotka voisivat osallistua politiikkaan. Saakašvili osallistui joulukuun 1995 vaaleihin yhdessä Žvanian kanssa, ja molemmat pääsivät parlamenttiin Ševardnadzen puolueen Georgian kansalaisten unionin listoilta.

Saakašvili sai pian itselleen nimeä toimiessaan puheenjohtajana valiokunnassa, jonka tehtävänä oli luoda uusi vaalijärjestelmä, riippumaton oikeuslaitos sekä poliittisesti sitoutumattomat poliisivoimat. Hän sai paljon tunnustusta julkisuudessa, ja kyselytutkimusten mukaan hänestä oli tullut Georgian toiseksi suosituin henkilö presidentti Ševardnadzen jälkeen. Toimittajien ja ihmisoikeusasiantuntijoiden lautakunta valitsi hänet "Vuoden mieheksi" vuonna 1997. Tammikuussa 2000 Saakašvili nimitettiin Euroopan neuvoston Parlamentaarisen yleiskokouksen varapuhemieheksi.

12. lokakuuta 2000 Saakašvilista tuli Ševardnadzen hallituksen oikeusministeri. Hän aloitti laajat uudistukset Georgian rappioituneessa ja korruptoituneessa rikosoikeus- ja vankilajärjestelmässä. Tällä hän sai kiitosta monilta kansainvälisiltä tarkkailijoilta ja ihmisoikeusaktivisteilta. Mutta vuonna 2001 hän joutui kiistaan talousministeri Vano Tšhartišvilin, turvallisuusministeri Vahtang Kutateladzen ja Tbilisin poliisipäällikkö Soso Alavidzen kanssa syyttäen heitä korruptiosta liikesopimusten yhteydessä.

Saakašvili erosi virastaan 5. syyskuuta 2001 ja ilmoitti syyksi sen, että hän olisi pitänyt "moraalittomana pysyä Ševardnadzen hallituksessa". Hän sanoi korruption tunkeutuneen Georgian hallituksen ytimeen, eikä Ševardnadzella ollut tahtoa toimia sitä vastaan. Saakašvili varoitti myös, että "Georgian nykyinen kehityssuunta tekee maasta rikollisvaltion vuodessa tai parissa".

Yhdysvaltain presidentti George W. Bush ja Saakašvili.

Vuodet oppositiossa

Erottuaan hallituksesta ja Ševardnadzen johtamasta Georgian kansalaisten unionista Saakašvili perusti Yhdistyneen kansallisen liikkeen lokakuussa 2001. Liike oli muiden Euroopan maiden sosiaalidemokraattien kaltainen, lievästi vasemmistolainen puolue.

Georgiassa pidettiin 2. marraskuuta 2003 parlamenttivaalit, joissa sekä paikallisten että kansainvälisten tarkkailijoiden mukaan tapahtui vaalivilppiä. Saakašvili väitti voittaneensa vaalit, ja tätä väitettä tukivat riippumattomien ovensuukyselyiden tulokset. Hän kehotti georgialaisia osoittamaan mieltään Ševardnadzen hallitusta vastaan ja harjoittamaan kansalaistottelemattomuutta. Saakašvilin puolue ja Burdžanadze-demokraatit ryhtyivät yhdessä vaatimaan Ševardnadzen eroa ja uusia vaaleja.

Tbilisissä pidettiin valtavia mielenosoituksia 20.-23. marraskuuta, joiden yli 100 000 osallistujaa kuuntelivat Saakašvilin ja muiden oppositiopoliitikkojen puheita. Ševardnadze joutui lopulta toteamaan eroamisen väistämättömäksi. Hän erosi virastaan 23. marraskuuta, ja presidentiksi tuli väliaikaisesti parlamentin puhemies Nino Burdžanadze. Tätä vallanvaihtoa on kutsuttu samettivallankumoukseksi sekä myös "Ruusujen vallankumoukseksi".

24. helmikuuta 2004 Yhdistynyt kansallinen liike ja Yhdistyneet demokraatit yhdistyivät. Uuden puolueen nimeksi tuli Kansallinen liike - Demokraatit. Puolueen poliittisia päätavoitteita olivat eläkkeiden korottaminen, sosiaalisten palveluiden tarjoaminen köyhille, taistelu korruptiota vastaan sekä valtion tulojen kasvattaminen.

Presidentti

Saakašvilin virkaanastujaistilaisuus

4. tammikuuta 2004 Saakašvili voitti Georgian presidentinvaalit yli 96%:n osuudella äänistä. Hänestä tuli samalla Euroopan nuorin presidentti. Saakašvilin vaaliteemoina olivat korruption kitkeminen sekä palkkojen ja eläkkeiden korottaminen. Hän on myös luvannut parantaa suhteita ulkomaailmaan. Vaikka Saakašvili on voimakkaasti länsimyönteinen ja ajaa Georgian jäsenyyttä NATO:ssa ja Euroopan unionissa, hän on myös pitänyt Venäjän suhteiden parantamista tärkeänä.

Saakašvili astui virkaan Tbilisissä 25. tammikuuta 2004. Heti seremonian jälkeen hän allekirjoitti määräyksen uudesta valtion lipusta. 26. tammikuuta hän julkisti määräyksen, joka salli Georgian ensimmäisen presidentin Zviad Gamsahurdian ruumiin palauttamisen Groznyista (Tšetšenia) Tbilisiin. Samalla yksi Tbilisin pääkaduista määrättiin nimettäväksi Gamsahurdian mukaan. Saakašvili myös päästi vankilasta 32 Gamsahurdian kannattajaa, jotka olivat olleet poliittisina vankeina siitä lähtien, kun Ševardnadzen hallitus vangitsi heidät vuosina 1993–1994.

Jotkut ovat olleet huolestuneita Saakašvilin autoritaarisista hallintotavoista. Raskaasti varustautuneet poliisit ovat hajottaneet joitakin pieniä mielenosoituksia. Lokakuussa 2004 14 merkittävää asiantuntijaa kirjoitti avoimen kirjeen presidentille, ja se julkaistiin monissa Georgian sanomalehdissä. Heidän mukaansa "suvaitsemattomuus eri mielipiteitä edustavia ihmisiä kohtaan on juurtumassa Georgian politiikkaan ja muille sosiaalisen elämän alueille".

Loppuvuoden 2007 kriisi ja ennenaikaiset presidentinvaalit=

Saakašvilin arvostelu kulminoitui hänen entisen liittolaisensa Irakli Okruašvilin puheeseen 25. syyskuuta 2007, jossa Okruašvili syytti Saakašvilia lukuisista rikoksista, ml. poliittisten vastustajiensa murhien tilaamisesta. Okruašvili pidätettiin pari päivää myöhemmin ja hänen pidätyksensä sai aikaan Saakašvilia vastustavia mielenosoituksia. Pidätyksen aikana Okruašvili tunnusti valehdelleensa ja veti syytökset pois Georgian TV:ssä näytetyllä nauhalla ja hänet vapautettiin takuita vastaan. Tämän jälkeen Okruašvili kuitenkin perui aiemman tunnustuksensa ja pakeni perheineen Saksaan.

Saakašvilia vastustavat mielenosoitukset kasvoivat ja marraskuussa jopa satoja tuhansia mielenosoittajia tukki pääkaupunki Tblisin kadut. Saakašvili julisti maan hätätilaan 7. marraskuuta 2007 ja poliisi lähetettiin tukahduttamaan mielenosoitukset. Saakašvilia vastustanut televisiokanava Imedi suljettiin yli kuukaudeksi.

Painostuksen alaisena Saakašvili ilmoitti marraskuun alussa ennen aikaisesti järjestettävistä presidentinvaaleista ja jätti presidentinviran 25. marraskuuta 2007. Tänä aikana presidentin virkaa hoiti parlamentin puhemies Nino Burdžanadze.