Ero sivun ”Sarkel” versioiden välillä
(ei mitään eroa)
|
Versio 21. toukokuuta 2014 kello 20.42
Sarkel (tai Sharkil, kirjaimellisesti valkea talo kasaarien kielellä)[1] oli laaja kalkkikivestä ja tiilistä rakennettu linnoitus, jonka kasaarit rakensivat Bysantin avustuksella 830-luvulla. Se nimettiin Valkeaksi taloksi, koska Sarkelin rakentamiseen oli käytetty valkeita kalkkikivitiiliä. Sarkel sijaitsi Donin vasemmalla rannalla nykyisen Rostovin alueella alueella Etelä-Venäjällä.
Rakentaminen
Sarkel rakennettiin suojaamaan Kasaarien valtakunnan luoteista rajaa vuonna 833. Kasaarit pyysivät liittolaiseltaan Bysantin keisari Theofilosilta insinöörejä rakentamaan linnoitettu pääkaupunki ja keisari lähetti heille pääinsinöörinsä Petronas Kamaterosin. Hyvityksenä tästä kasaarien kaani antoi Bysantille Hersonesosin sekä muita kaupunkeja Krimin niemimaalta.
Historioitsijat eivät ole vielä pystyneet määrittelemään sitä, miksi niin vahva linnoitus piti rakentaa Don-joen varrelle. He olettavat, että niin kallis rakennustyö piti tehdä vain siksi, että pystyttiin vastaamaan uuteen alueelliseen mahtitekijään ja uhkaajaan Kasaarien valtakuntaa kohtaan. Venäläiset historioitsijat Alexander Vasiliev ja Georgi Vernadski sekä muutamat muut olettivat, että Sarkel rakennettiin suojaamaan stragesisesti tärkeää reittiä Donin ja Volgan välillä Rusien kaanikuntaa vastaan. Toiset historioitsija uskovat, että se olisi voinut olla toista nousevaa mahtitekijää eli unkarilaisia vastaan, jotka toisaalta eivät silloin vielä suuremmin uhanneet, koska he maksoivat veroja Kasaarien kaanille.
Konstantinos VII mainitsee teoksessaan De Administrando Imperio, että kasaarit olivat pyytäneet keisari Theofilosia rakentamaan Sarkeliin linnoituksen heitä varten. Hänen mukaansa tämä liittyi unkarilaisiin, jotka olivat ainoa varteenotettava uhka kasaareille tuohon aikaan. Persialainen tutkimusmatkailija ja maantieteilijä Ahmad ibn Rustah mainitsi 800-luvulla, että kasaarit vahvistivat valtakuntaansa nimenomaan unkarilaisten mahdollisia hyökkäyksiä vastaan.
Historia
.jpg)
Kaupunki toimi vilkkaana kaupallisena keskuksena, joka valvoi Volga-Don yhdysreittiä, jonka kautta rusit pääsivät Mustaltamereltä Volgalle ja sitten Kaspianmerelle. Reitti tunnettiin nimellä "Kasaarien reitti". Sarkelin linnoitusta oli suojaamassa myös turkkilaisheimojen palkkasotureita (Oguzeja ja petsenegejä).
Sarkelin linnoituksen valloitti Kiovan Venäjän suuriruhtinas Svjatoslav vuonna 965. Kaupunki uudellelleennimettiin: Bila Vezha (slaaviksi Valkea torni tai Valkea linnoitus) ja sinne muutti slaaveja. Se jäi slaavien haltuun 1100-luvulle asti, jolloin sen valloittivat Kiptšakit.
Mihail Artamonov teki kaivauksia alueella 1930-luvulla. Se oli kaikkien aikojen kunnianhimoisin arkeologinen kaivausprojekti kasaarien alueella. Monien kasaarien ja rusien esineiden joukosta löytyi myös bysanttilaisia pylväitä, joita käytettiin Sarkelin rakennustöissä. Alue on nyt Tsimljanskin tekoaltaan alla, joten siellä ei voi enää suorittaa kaivauksia.
Viitteet
- ↑ D. Dunlop, The History of the Jewish Khazars, Princeton University Press (1954). According to Károly Cseglédy, "Šarkel: An Ancient Turkish Word for 'House'" in D.Sinor, ed., Aspects of Altaic Culture (Uralic and Altaic studies no. 23) (Bloomington and the Hague, 1963), pp. 23-31, shar is related to Chuvash shura 'white' and kel/kil is borrowed from Middle Persian gil 'house.'
Lähteet
- Douglas Morton Dunlop (1997). "Sarkel". Encyclopaedia Judaica (CD-ROM Edition Version 1.0). Ed. Cecil Roth. Keter Publishing House. ISBN 965-07-0665-8 (Juutalaisuuden tietosanakirja)
- René Grousset (1970). The Empire of the Steppes: A History of Central Asia. (transl. Naomi Walford). New Brunswick, New Jersey: Rutgers University Press. ISBN 0-8135-0627-1 (Arojen valtakunta: Keski-Aasian historia)
- Douglas M. Dunlop (1954). The History of the Jewish Khazars. Princeton, N.J.: Princeton University Press. (Juutalaisen Kasaarian historia)
- Kevin Alan Brook (2006). The Jews of Khazaria. 2nd ed. Rowman & Littlefield Publishers, Inc. ISBN 0-7425-4981-X (Kasaarian juutalaiset)
- Arthur Koestler (1976). The Thirteenth Tribe Hutchinson. ISBN 0-394-40284-7
- George Vernadsky. A History of Russia. (Venäjän historia)