Zaja-Pandita

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Zaja-Panditan muistomerkki Elistassa.

Zaja-Pandita (oikea nimi Namhaitšžamtso; 1599 Länsi-Mongolia – syyskuu 1662) oli Džungariassa ja Itä-Mongoliassa toiminut buddhalainen oppinut ja yhteiskunnallinen vaikuttaja.

Oiraattiylimystöön kuulunut Zaja-Pandita ryhtyi 17-vuotiaana munkiksi ja lähti Tiibetiin opiskelemaan buddhalaisuutta. Vuonna 1639 hän palasi takaisin, toimi opettajana ja käänsi mongolin kielelle noin 200 teosta. Vuonna 1648 Zaja-Pandita laati klassisen mongolialaisen kirjaimiston pohjalta uuden kirjoitusjärjestelmän, joka foneettisen tarkkuutensa ansiosta sai nimen todo bitšig (”selkeä kirjoitus”). Vuonna 1640 hän osallistui kokoukseen, jossa vahvistettiin oiraattien lakikokoelma Tsaadžiin-bitšig. Zaja-Pandita kuoli matkalla Tiibetiin. Hänen oppilaansa Radiabatora laati hänen elämänkertansa vuonna 1690.[1]

Kalmukit käyttivät Zaja-Panditan laatimaa kirjoitusjärjestelmää vuoteen 1924 saakka.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2. Moskva: Nauka, 2001. ISBN 5-02-011268-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 9, s. 404–405. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1972.
  2. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 30–31.