Yoshio Taniguchi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
New Yorkin Museum of Modern Artin puutarha.
Toyotan kaupungin taidemuseo.

Yoshio Taniguchi (jap. 谷口吉生, Taniguchi Yoshio, s. 17. lokakuuta 1937, Tokio) on japanilainen arkkitehti. Hän on yksi Japanin merkittävimmistä nykyarkkitehdeista, joka tunnetaan etenkin museoiden suunnittelijana. Maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen hän nousi New Yorkin Museum of Modern Artin (MoMA) vuonna 2004 valmistuneen uudisrakennuksen myötä.[1][2]

Elämä ja työt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yoshio Taniguchi syntyi Tokiossa. Hänen isänsä Yoshirō Taniguchi (1904–1979) oli myös merkittävä modernismin ajan arkkitehti. Taniguchi opiskeli ensin Keiō-yliopistossa insinööriksi ja valmistui vuonna 1960, minkä jälkeen hän jatkoi opintojaan arkkitehtuurin parissa Harvardin yliopistossa Yhdysvalloissa. Valmistuttuaan vuonna 1964 hän työskenteli lyhyen aikaa Walter Gropiukselle[3] ja sen jälkeen usean vuoden ajan Kenzō Tangen toimistossa. Oman arkkitehtitoimistonsa hän perusti Tokioon vuonna 1975. Hän on toiminut opettajana Tokion lisäksi Harvardissa, Kapkaupungin yliopistossa ja UCLA:ssa.[1][2]

Taniguchin tunnetuimpiin töihin kuuluvat useat modernin taiteen museot, kuten Shiseido Art House (1978), Ken Domon -valokuvamuseo (1983), Marugamen Genichirō-Inokuman nykytaiteen museo (1991), Toyotan kaupungin taidemuseo (1995), Tokion kansallismuseon Hōryū-ji-aarrehalli (1999) ja Kagawan prefektuurin Kaii Higashiyaman Setouchi-taidemuseo (2004). Hän on suunnitellut myös Tokyo Sea Life -akvaarion (1989). Taniguchin ensimmäinen kansainvälinen hanke oli New Yorkin Museum of Modern Artin laajennus, joka rakennettiin vuosina 2001–2004. Museon suunnittelukilpailu oli ensimmäinen arkkitehtuurikilpailu, johon Taniguchi osallistui; hän uskoo, että arkkitehtuurin tulisi syntyä arkkitehdin ja asiakkaan välisen dialogin kautta. MoMAn rakennus teki Taniguchista kansainvälisesti tunnetun.[1][2]

Taniguchin suunnittelemille rakennuksille luonteenomaisia piirteitä ovat avarat ja valoisat julkiset tilat, veden käyttö ja sisälle tuotu ulkotila. MoMAssa suuret ikkunat tuovat kaupungin sisään museoon ”luoden kerroksellisen vaikutelman, joka lieventää modernististen aiheiden yksinkertaisuutta ja intensiivisyyttä”. Samalla ne osoittavat taiteen katselun olevan osa kaupunkielämää. Vettä Taniguchi käyttää useasta syystä: se luo arkkitehtuurille ”pohjan”, sillä voi ohjata ihmisten liikkeitä ja se tuo vaihtelevien värien ja heijastusten kautta minimalistiselle arkkitehtuurille lisäarvoa ja pehmeyttä. Tärkeä elementti hänen suunnittelufilosofiassaan on inhimillisen mittakaavan säilyttäminen; suurissa tiloissa hän käyttää esimerkiksi ulokkeita ja siltoja jakamaan tilaa osiin.[3][2]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Yoshio Taniguchi Encyclopædia Britannica. Viitattu 3.4.2012.
  2. a b c d Yoshio Taniguchi Praemium Imperiale. Viitattu 3.4.2012.
  3. a b Talking with Taniguchi Architecture Week. Viitattu 3.4.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]