Ympäristöhistoria

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pääsiäissaaren ekosysteemin tuhoutumista pidetään J. Donald Hughesin mukaan kaiken ympäristöhistorian esikuvana.[1]

Ympäristöhistoria on tutkimusta ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta aikojen saatossa.[2] Perinteisestä historiankirjoituksesta poiketen ympäristöhistoria painottaa luonnon olosuhteiden aktiivista roolia ihmisen historiassa. Ympäristöhistorioitsijat tutkivat paitsi kuinka ihmiset ovat muokanneet ympäristöä, myös kuinka ympäristö on muokannut ihmistä. Ympäristöhistoria käsittelee myös ihmisten ajatuksia luonnosta, ja kuinka nämä ajatukset ovat ilmenneet kulttuurissa, uskonnossa, kirjallisuudessa ja taiteessa.[3]

Ympäristöhistoria tieteenalana syntyi Yhdysvalloissa 1960- ja 1970-luvulla ympäristöliikkeen seurauksena, ja se oli aluksi vahvasti sitoutunut ympäristöliikkeen päämääriin. Tieteenala on sittemin laajentunut huomattavasti, eikä se aja mitään tiettyä agendaa.[2]

Ympäristöhistorian tutkimuksen kohteille ominaisia piirteitä ovat yleensä pitkät aikajänteet,[4] laajat maantieteelliset alueet[5] ja ongelmakeskeisyys.[6] Se on myös vahvasti monitieteellinen suuntaus, hyödyntäen laajasti humanistisia, yhteiskunta- ja luonnontieteitä.[7] Ympäristöhistorialla on kolme keskeistä lähestymistapaa: materialistinen näkökulma korostaa ihmiskunnan taloudellisten ja teknisten toimien aiheuttamia muutoksia ympäristölle; kulttuuri- ja aatehistoriallinen näkökulma korostaa ihmisen luontokäsitystä; poliittinen ja yhteiskunnallinen näkökulma korostaa poliittisten prosessien merkitystä ihmisen ja luonnon suhteessa.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hughes, J. Donald: Maailman ympäristöhistoria. Suom. Vainonen, Jyrki. Tallinna: Vastapaino, 2008. ISBN 978-951-768-228-2.
    • Saikku, Mikko: Globaalin ympäristöhistorian yhdysvaltalaisilla juurilla, s. 9–17. esipuhe. , 2008.
  • Massa, Ilmo & Sairinen, Rauno (toim.): Ympäristökysymys. Helsinki: Gaudeamus, 1991. ISBN 978-662-517-7.
    • Myllyntaus, Timo: Ympäristöhistorian näkökulma, s. 93–114. Helsinki: Gaudeamus, 1991.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hughes 2008, s. 363
  2. a b Saikku 2008, s. 9–10
  3. Hughes 2008, s. 24–26
  4. Myllyntaus 1991, s. 101
  5. Myllyntaus 1991, s. 103
  6. Myllyntaus 1991, s. 108
  7. Myllyntaus 1991, s. 106
  8. Saikku 2008, s. 17

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]