Yhdysvaltain teollistuminen

Fredrikke Palmer, Women's Journal (1916)
Lapsityövoima: Voitto, ahneus, välinpitämättömyys, tietämättömyys, köyhyys, ylellisyys

Kun Yhdysvaltain sisällissodassa teollistunut pohjoinen voitti maatalousvaltaisen etelän, alkoi itärannikolle ja Suurten Järvien alueelle kehittyä suurteollisuutta. USA teollistui nopeasti, koska raaka-aineita (puuvilla, malmit ja maataloustuotteet) oli paljon, amerikkalaiset ja amerikkalainen yhteiskunta oli yrittäjähenkinen (vrt. uudisasukkaat), USA oli tasavalta ja vapaakauppaan sitoutunut ja koska Yhdysvaltoihin tuli koko ajan lisää siirtolaisia. Erityisesti tällöin kasvoi tekstiiliteollisuus, teurastamoteollisuus sekä hiili- ja terästeollisuus. Tämän ns. kullatun aikakauden tunnetuimpia teollisuusmiehiä olivat muun muassa John D. Rockefeller ja Andrew Carnegie.

Työntekijöiden olot

Tehtaiden suurentuminen heikensi työntekijöiden asemaa, erityisesti sekatyöläisten elintaso oli alhainen verrattuna esimerkiksi Englantiin. 1880-1920 Yhdysvalloissa kuoli suhteellisesti enemmän työläisiä työtapaturmissa kuin missään muussa teollisuusmaassa. Tekstiiliteollisuudessa vaivasi pöly, joka oli syypää useisiin hengenvaarallisiin tulipaloihin. Hiilikaivoksissa huono ilma aiheutti keuhkosairauksia ja heikot rakenteet kaivosten romahtamisia. Kaikessa teollisuudessa vaaralliset koneet veivät raajoja, aiheuttivat työkyvyttömyyttä ja kuolemaa. Työpäivät olivat pitkiä, jopa 12-tuntisia ja lapsityövoimaa käytettiin yleisesti.

Pyrkimys parempaan

"Uskon, että työväenluokan voi vapauttaa vain työväenluokka itse." Samuel Gompers v. 1890, AFL:n puheenjohtaja

Ammattiyhdistysliikkeen (American Federation of Labor) tavoitteina olivat oikeudenmukainen palkka ja kahdeksan tunnin työpäivä. Yhdysvalloissa ammattiyhdistysliike oli väkivaltaisempi ja harkitsemattomampi kuin Euroopassa. Liikkeen pääkeinona oli lakko. Köyhät uudet siirtolaiset eivät usein halunneet liittyä ammattiyhdistyksiin. Tehtailijoiden vastarinta oli ankaraa ja murskaavaa. (vrt. Pinkertonit ja Heinätorin verilöyly)

1900-luvun alussa AFL:n toiminta ei kuitenkaan miellyttänyt kaikkein radikaaleimpia työläisiä. Vuonna 1905 Chicagossa anarkistit, sosialistit ja muut radikaalit perustivat Industrial Workers of the Worldin (I.W.W.), jonka ensisijainen tavoite oli työväen vallankumous. IWW järjesti useita lakkoja, esimerkiksi vuonna 1912 Lawrencessa, Massachusettsissa tekstiilityöläisten lakon, joka laajeni nopeasti yleislakoksi.

Progressiivinen liike oli keskiluokkainen, naisvaltainen ja tunsi myötätuntoa työläisiä kohtaan. Progressiivinen liike keskittyi moniin epäkohtiin, joita olivat kilpailun puute, virkamiesten lahjonta, asunto-olosuhteet, naisten äänioikeus, rotukysymykset ja työolosuhteet. Progressiiviset pyrkivät muutokseen usein lakiteitse ja liittoutui edistyksellisien tehtailijoiden kanssa. Tärkeimmät tavoitteet toteutuivat hitaasti; osa vasta 1930-luvulla.

Kirjallisuutta

• Lacey, Robert: Ford-dynastia (WSOY 1989)
• London, Jack: Debsin uni (Love Kirjat 1982)

Lähteet

• Henriksson, Markku: Siirtokunnista kansakunnaksi (Gummerus 1990)