William S. Burroughs
Sivulta puuttuu | William S. Burroughs | |
|---|---|
 Burroughs vuonna 1977 |
|
| Salanimet | William Lee |
| Syntynyt | 5. helmikuuta 1914 St. Louis, Missouri |
| Kuollut | 2. elokuuta 1997 (83 vuotta) Lawrence, Kansas |
| Ammatit | kirjailija |
| Kansallisuus |  Yhdysvallat |
| Tyylilajit | beat, science fiction, satiiri |
 |
|
William Seward Burroughs (5. helmikuuta 1914 St. Louis, Missouri – 2. elokuuta 1997) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja Jack Kerouacin ja Allen Ginsbergin ohella beat-sukupolven keskeisiä hahmoja.
Burroughsia pidetään beatnikeistä hurjimpana, mikä johtunee hänen viehtymyksestään huumeisiin ja aseisiin. Burroughs on myös tunnettu erityisen rivosta kirjoitustyylistään. Burroughsin vaimo kuoli, kun Burroughs yritti ampua pistoolilla vaimonsa pään päällä olleen lasin Wilhelm Tellin mallin mukaan.lähde? Luoti osui vaimoa otsaan. Burroughs oli avoimesti homoseksuaalinen. Jamie Russell on kirjoittanut aiheesta kirjan Queer Burroughs.
Burroughsin tunnetuimpiin teoksiin kuuluu Alaston lounas. Siinä hän käsittelee huumeriippuvuutta, homoseksuaalisuutta, ja fantasioi vakavilla rikoksilla. Kirja koetteli aikanaan Yhdysvaltojen säädyttömyyslakeja. David Cronenberg on ohjannut kirjaan löyhästi perustuvan elokuvan Alaston lounas (1991). Huumeet liittyvät kiinteästi Burroughsin elämään ja tuotantoon. Hän kärsi lähes koko aikuiselämänsä opiaattiriippuvuudesta ja kokeili erilaisia hallusinogeeneja.
Sisällysluettelo |
Lapsuus ja nuoruus [muokkaa]
William S. Burroughs oli Mortimer Perry Burroughsin (16. kesäkuuta, 1885 – 5. tammikuuta, 1965) ja Laura Hammon Leen (5. elokuuta 1888 – 20. lokakuuta 1970) kahdesta pojasta nuorempi. Perhe oli varakas. Mortimer Perry Burroughs piti Cobblestone Gardens -nimistä antiikki- ja lahjaliikettä.
Burroughs salaili seksuaalista suuntautumistaan pitkälle aikuisikään. Burroughs kävi Harvardin yliopistoa vuosina 1932–1936 ja valmistui pääaineenaan englanninkielinen kirjallisuus. Valmistuttuaan Burroughs matkusteli Euroopassa; etenkin Itävallassa, jossa hän tapasi juutalaisvainoja pakenevan Ilse Klapperin. Vastoin vanhempiensa tahtoa Burroughs ja Klapper avioituivat, jotta Klapper saisi oleskeluluvan Yhdysvaltoihin. Liitto oli kulissi, ja heidän päästyään New Yorkiin avioliitto purettiin, joskin Burroughs ja Klapper pysyivät ystävinä.
Aikuisuus [muokkaa]
Burroughs liittyi Yhdysvaltojen armeijaan vuoden 1942 alussa, pian Pearl Harborin pommituksen jälkeen. Hänen arvioitiin sopivan jalkaväkeen sotamieheksi muttei upseeriksi, mikä masensi hänet. Hänen äitinsä huomasi poikansa huonon voinnin ja hankki tälle mielenterveyden epävakauteen perustuneen vapautuksen, jonka mukaan hänen ei olisi pitänyt alun perinkään värväytyä armeijaan. Lääkärin arvioinnin jälkeen Burroughs joutui odottamaan vapautustaan viisi kuukautta Saint Louisin ulkopuolella Jeffersonin kasarmilla. Tänä aikana hän tapasi chicagolaisen sotilaan, joka myös odotti vapautusta. Vapautuksen jälkeen Burroughs muutti Chicagoon ja työskenteli useilla aloilla, muun muassa tuholaismyrkyttäjänä. Vuonna 1944 Burroughs muutti tulevan vaimonsa Joan Vollmer Adamsin kanssa yhteisasuntoon Jack Kerouacin ja hänen ensimmäisen vaimonsa Edie Parkerin kanssa.
Suomennetut teokset [muokkaa]
- Nisti. (Junky, 1953.) Suom. Jaakko Yli-Juonikas. Sammakko, 2003. ISBN 952-5194-51-5.
- Alaston lounas. (The Naked Lunch, 1959.) Suom. Risto Lehmusoksa. Gummerus, 1971.
- Hurjat pojat: Kuolleiden kirja. (The Wild Boys: A Book of the Dead, 1971.) Suom. Kari Lempinen. Odessa, 1983. ISBN 951-9178-02-3.
- Hämy (Queer, kirjoitettu 1951, julkaistu 1985), Suom. Elina Koskelin, Kustannusosakeyhtiö Sammakko (2004)
- Kissa sisälläni. (The Cat Inside, 1986.) Suom. Elina Koskelin. Sammakko, 2005. ISBN 952-5194-93-0.
- Punaisen yön kaupungit. (Cities of the Red Night, 1981.) Suom. Elina Koskelin. Sammakko, 2007. ISBN 978-952-483-016-4.
- Kuolleitten katujen paikka. (The Place of Dead Roads, 1983.) Suom. Elina Koskelin. Sammakko, 2009. ISBN 978-952-483-095-9.
- Lännen maat. (The Western Lands, 1987.) Suom. Elina Koskelin. Sammakko, 2010. ISBN 978-952-483-137-6.
- Ja virtahevot kiehuivat altaissaan. (And the Hippos Were Boiled in Their Tanks, 1945, julkaistu 2008.) (Yhteisteos Jack Kerouacin kanssa) Suom. Sami Heino ja Elina Koskelin. Sammakko, 2010. ISBN 978-952-483-152-9.
- Interzone. (Interzone, 1989.) Suom. Elina Koskelin. Sammakko, 2011. ISBN 978-952-483-177-2.
- Koulutukseni – Unien kirja. (My Education: A Book of Dreams, 1995.) Suom. Elina Koskelin. Sammakko, 2012. ISBN 978-952-483-184-0.
- Viimeiset sanat. (Last Words: The Final Journals of William S. Burroughs, 2000.) Suom. Elina Koskelin. Sammakko, 2012. ISBN 978-952-483-219-9.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Ville-Juhani Sutinen: Punaisen yön kaupungit. Turun sanomat 5.8.2007.
- Hannu Waarala: Punaisen yön kaupungit. Savon sanomat 24.10.2007.
- Kristian Blomberg: Punaisen yön kaupungit. Särö 2007.
- Jukka Petäjä: Pakopiste, josta totuus löytyy: Helsingin sanomat 30.1.2008.
- Burroughs suomalaisen kustantajan sivuilla Sammakko
- Matti Komulainen: Beatin alkujuurilla. Turun Sanomat 30.10.2010.
