Washoe

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Washoe-nimistä simpanssia. Washoe eli washo on myös Pohjois-Amerikan intiaanikieli.

Washoe (syyskuu 196530. lokakuuta 2007) oli Simpanssien ja ihmisten viestimisinstituutissa, Central Washington Universityssa, Ellensburgissa Washingtonin osavaltiossa, Yhdysvalloissa elänyt simpanssi. Washoe oli ensimmäinen ei-ihminen, joka oppi amerikkalaista viittomakieltä (American Sign Language). Washoe-nimi tulee Nevadassa sijaitsevasta Washoe Countysta, jossa Washoe-simpanssi kasvatettiin ja opetettiin käyttämään viittomakieltä. Washoe-projekti on osa kiistanalaista tutkimusta, jossa pyritään selvittämään eläinten älykkyyttä.

Vuonna 1966 Allen ja Beatrice Gardner aloittivat projektin, jonka tarkoituksena oli opettaa simpanssille viittomakieltä Nevadan yliopistossa, Renossa. Aikaisemmat ohjelmat, joissa simpansseille oli yritetty opettaa puhuttua kieltä (Gua- ja Viki-projektit) olivat epäonnistuneet. Gardnerien mielestä ne olivat epäonnistuneet, koska simpanssien äänielimet ovat rajoittuneet. Heidän mielestään simpansseille oli kuitenkin mahdollista opettaa kieltä, toisin kuin monet biologit ja kognitiiviset lingvistikot olivat väittäneet. Garnerit valitsivat viittomakielen, koska myös luonnossa simpanssit käyttävät viestintään kehonsa liikkeitä.

Washoe oli kymmenkuinen kun projekti aloitettiin. Se asui asuntovaunussa Gardnerien takapihalla, ja sille puhuttiin ainoastaan amerikkalaista viittomakieltä käyttäen. Washoen seurassa työskenteli kokopäivätoimisesti neljä ihmistä.

Vuonna 1967 Washoen ollessa hieman yli yksivuotias, sen seuraan oli liittynyt Roger Fouts, joka vuonna 1970 osti Washoen omakseen ja vei Oklahoman yliopiston yhteydessä toimivaan kädellisten tutkimuslaitokseen. Siellä Washoe tapasi ensi kertaa elämässään muita lajitovereitaan.

Oklahoman laitoksessa Washoen kerrotaan aluksi nimittäneen lajitovereitaan "mustiksi itikoiksi", mutta myöhemmin siitä tuli laitoksella eläneiden neljän orvon simpanssin kasvatusäiti. Nämä neljä ihmiskodeissa elänyttä simpanssia ymmärsivät puhuttua englantia, ja myöhemmin Washoenkin kerrotaan alkaneen ymmärtää viittomamerkkien puhuttuja vastineita. Fouts alkoi opettaa viittomakieltä myös muille simpansseille, ja vuonna 1973 Science-lehdessä Fouts kertoo, että Booee-simpanssi oppi uuden viittoman keskimäärin 54:ssä, Cindy 80:ssä, Bruno 136:ssa ja Thelma 159 minuutissa. Huomionarvoista on, että Boeelle oli tehty aiemmin aivojen puolitusleikkaus.

14-vuotiaana Washoe sai biologisen jälkeläisen, mutta se kuoli. Tilalle "adoptoitiin" Loulis-simpanssi, jolle Washoen ja myös muiden simpanssien kerrotaan opettaneen viittomakieltä. Kerrotaan, että ensimmäisen viittomamerkkinsä Loulis olisi oppinut kahdeksantena päivänä ensitapaamisesta Washoen kanssa.

Nykyisessä asuinpaikassaan Simpanssien ja ihmisten viestimisinstituutissa Washoe, Loulis sekä Tatu- ja Mojo-nimiset simpanssit osaavat myös viittoa. Simpanssit elävät luonnonmukaisessa ympäristössä, jossa on runsaasti kasvillisuutta ja ruohoalusta.

Kuten monet muut tutkimukset, joissa apinoille on yritetty opettaa kieltä, myös Washoe-projektia on pidetty kiistanalaisena. Useat kuvanauhat ja tieteelliset alan julkaisut osoittavat, että Washoe on kyennyt oppimaan lukuisia käsimerkkejä, vastaamaan ihmisen antamiin merkkeihin ja tekemään pyyntöjä käsimerkeillä. Opettajansa Roger Foutsin mukaan Washoe on myös yhdistellyt luovasti käsimerkkejä, kommunikoinut käsimerkeillä muiden apinoiden kanssa ja opettanut viittomakielen ottolapselleen Loulisille. Kaikki kielentutkijat eivät hyväksy näitä tutkimustuloksia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]