Walt Whitman

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Walter Whitman
Walt Whitman (1887)
Walt Whitman (1887)
Syntynyt 31. toukokuuta 1819
Long Island, New York, Yhdysvallat
Kuollut 26. maaliskuuta 1892
Camden, New Jersey, Yhdysvallat
Ammatit runoilija, esseisti, journalisti, humanisti, opettaja
Kansallisuus Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Walt Whitman 37-vuotiaana. Kuva runokoelman Leaves of Grass nimiösivulta. Samuel Hollyerin etsaus Gabriel Harrisonin kadonneesta dagerrotypiasta.

Walter "Walt" Whitman (31. toukokuuta 1819 Long Island, New York, Yhdysvallat26. maaliskuuta 1892 Camden, New Jersey, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen runoilija, esseisti, journalisti ja humanisti. Hänen tunnetuin teoksensa on runokokoelma Ruohoa (alkuteos Leaves of Grass).

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Whitman syntyi Long Islandin lähellä, nykyisessä South Huntingtonissa sijainneella maatilalla. Hän oli toinen perheen yhdeksästä lapsesta. Perhe muutti vuonna 1823 Brooklyniin, missä Whitman kävi koulua vain kuusi vuotta ennen kirjapaino-oppilaaksi ryhtymistään. Hän oli itseoppinut, ja hänen lukemistoonsa kuuluivat muun muassa Homeroksen, Danten ja Shakespearen teokset.

Whitman lähti kaksi vuotta kestäneen harjoittelun jälkeen New Yorkiin ja työskenteli siellä eri kirjapainoissa. Vuonna 1835 hän palasi Long Islandille opettajaksi. Samanaikaisesti hän perusti ja julkaisi sanomalehteä The Long-Islander omassa kotikaupungissaan Huntingtonissa vuosina 18381839. Hän jatkoi opetustyötä Long Islandilla aina vuoteen 1841 saakka, jolloin hän palasi takaisin New Yorkiin. Sinne asetetuttuaan hän teki töitä kirjanpainajana ja lehtimiehenä. Hän laati Long Islandin vuosinaan kirjoituksia freelancetoimittajana kansanomaisiin aikakauslehtiin ja kirjoitti poliittisia puheita. Vuonna 1840 hän osallistui Martin Van Burenin presidenttivaalikampanjaan.

Whitmanin kirjoittamat poliittiset puheet herättivät huomiota Tammany Societyssä. Hän sai tehtäväkseen järjestön useiden lehtien toimittamisen; lehdistä yksikään ei tosin elänyt kovin pitkään. Kaksi vuotta hän toimitti vaikutusvaltaista Brooklyn Eagle -lehteä. Yhdysvallat oli silloin sodassa tavoitteenaan liittää Meksikon territorio Texas omiin alueisiinsa. Whitman kirjoitti: "Meksikoa täytyy tosiaan rangaista ankarasti. Meidän aseitamme on vastedes käytettävä niin että kaikkialla maailmassa tiedetään, että vaikka Amerikka ei pidä taistelusta, kaikki tietävät miten se iskee ja sen kanssa elämisen säännöt.” Demokraattisessa puolueessa tapahtuneen hajoamisen myötä hänet vapautettiin julkaisijan tehtävästä, koska hän oli tukenut Free-Soil –puoluetta. Kun hänen perustamansa sanomalehti Free Soil jäi lyhytikäiseksi, hän siirtyi tehtävästä toiseen.

Vuosina 18411859 Whitman toimitti New Orleansissa (ransk. La Nouvelle-Orléans) The Cresent -lehteä ja lisäksi yhtä lehteä Louisianassa, kahta New Yorkissa ja neljää Long Islandilla. New Orleansissa toimiessaan hän tutustui orjamarkkinoihin, joita kaupungissa järjestettiin tuolloin säännöllisesti. Hän myös ryhtyi kirjoittamaan runoja, ja pian se korvasi ja sivuutti kaiken muun.

Whitmanin pitkän kirjoittajanuran ensimmäiset hedelmät tulivat näkyviin 1840-luvulla. Hän julkaisi vuodesta 1841 lähtien muutamia novelleja ja romaanin Franklin Evans, joka ilmestyi New Yorkissa vuotta myöhemmin; nämä olivat osa kohtuuden ystävien liikettä. Menestys tuli, kun "The Child’s Champion" ilmestyi 1842. Novelli on sittemmin julkaistu useina uusintapainoksina, ja sitä pidetään yleisesti kirjailijan varhaistuotannon keskeisimpänä teoksena. Näin Whitman loi teologisen perustan teemalle, joka oli lähellä hänen sydäntään koko elämänsä ajan: tietoisuudelle rakkauden vapauttavasta vaikutuksesta.

Runokokoelma Ruohoa ilmestyi 1855, samana vuonna kuin Whitmanin isä kuoli. Runokokoelma käsitti 12 pitkää runoa ilman otsikoita. Kirja ei saanut osakseen lukevan yleisön taholta juuri minkäänlaisia reaktioita, ja myös kriitikot jättivät sen vaille huomiota. Vuotta myöhemmin Whitman julkaisi toisen painoksen, joka sisälsi Ralph Waldo Emersonin kiitoskirjeen sekä kaksikymmentä uutta runoa. Emerson kutsui kirjan ilmestymistä pitkään amerikkalaisen runouden esiintuloksi, ja samalla tämä runous itsenäisti kansakunnan runouden eurooppalaisilta vaikutuksilta.

Yhdysvaltain sisällissodan jälkeen Walt Whitman palveli asiantuntijana sisäministeriössä. Kun sisäministeri James Harlan tajusi, että Whitman oli skandaalinomaisen Ruohoa-runokokoelman kirjoittaja, tämä sai heti potkut.

Kokoelman seitsemäs painos oli jo saanut lisää paksuutta. Whitman oli tuossa vaiheessa saavuttanut mainetta, ja kokoelman uusinta painosta myytiin valtavasti. Kirjailijalla oli nyt mahdollisuus hankkia asunto Camdenistä New Jerseystä.

Walt Whitman kuoli 26. maaliskuuta 1892, ja hänet haudattiin Camdeniin, Harleighin hautausmaalle, hautaan jonka hän oli itse suunnitellut.

Runous ja vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useille lukijoille Walt Whitman ja Emily Dickinson ovat 1800-luvun amerikkalaisen runouden peruspilareita. Eritoten Whitmanin runous ilmentää perusamerikkalaisuutta. Runoilija tuo esiin tavallisen Amerikan hyvin perinteisellä jenkkityylillä (tätä on mm. vapaa tyyli). Hänen runoutensa voima tuottaa voimakkaita ja eläviä tunteita, ja hänet tunnistaa ilmaisun älyllisyydestä. Whitman turvautuu toistoon luodakseen tekstinsä hypnoottisen tunnelman, tämä toisto luo samalla myös hänen runoutensa voiman, sillä se inspiroi lukijaa enemmän kuin informoi. Yleensä hänen runojaan pitää lukea ääneen, jotta niiden sanoma avautuisi. Hänen runojensa taso tulee osittain niiden ylevästä diskurssista ja uskonnollisesta ja kvasiuskonnollisesta kielestä, kuten runoilija James Weldon Johnsonillakin.

Sekä 1800-luvun että nykyisten amerikkalaisten runoilijoiden on ollut mahdotonta sivuuttaa Walt Whitmania, sillä hän tavallaan loi perustan demokraattisen Amerikan runokielelle.

Whitman ja homoseksuaalisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Walt Whitman ja Bill Duckett.

Eräitä keskeisiä tekijöitä Whitmanin elämässä ja runoudessa olivat homoseksuaalisuus ja homoerotiikka, jotka liittivät hänen ihailunsa 1800-luvun ideaalisesta miestenvälisestä kaveruudesta avoimeksi kuvaukseksi maskuliinisesta kehosta ja jopa masturbaatiosta, kuten käy ilmi hänen "Song of Myself" -runostaan. Se oli ristiriidassa sen närkästymisen kanssa, jota Whitman osoitti kohdattuaan vastaavia tekstejä jolloin hän ylisti siveyttä ja paheksui masturbaatiota.

Hän antoi ymmärtää, että hänellä oli vakava rakkaussuhde New Orleansissa asuvaan naiseen ja että hänellä olisi siellä kaikkiaan kuusi aviotonta lasta. Historioitsijat ovat todenneet, ettei väite naissuhteesta pidä paikkaansa. Tutkija Jean Luc Montaigne tarkentaa, että Whitmanin silloisen rakastajan nimi oli Jean Granouille, ei suinkaan Jeanine Granouille. Tämä nuorukainen, joka oli hugenottisaarnaajan ja orjan lapsi, oli vasta 26-vuotias, kun hän tutustui Whitmaniin. Jotkut halusivat puhdistaa Whitmanin maineen muuntamalla Jeanin Jeanineksi. Afrikkalaista alkuperää olevan rakastajattaren pitäminen oli huomattavasti hyväksytympää kuin mustan miesrakastajan pitäminen. Nykyisin pidetään selvänä, että juuri se runo heijastaa Whitmanin todellista suhdetta omaan seksuaalisuuteensa, mutta hän yritti peittää kiinnostustaan homokulttuuriin. Runossa "Once I Pass'd Through A Populous City" hän muuttaa rakastettunsa sukupuolen naiseksi ennen runon julkaisemista.

Yhdysvaltojen sisällissodan aikana rintamalla Virginiassa, missä Whitman kävi etsimässä veljeään, vallitsi tiivis toveruus, joka vaikutti hänen ajatuksiinsa homoseksuaalisuuden ja demokratian yhdistämisestä. Runossaan "Democratic Vistas" hän ensimmäisen kerran erotti toisistaan heteroseksuaalisen (amative) ja homoseksuaalisen (adesive) rakkauden perustaen päätelmänsä pseudotieteeseen eli frenologiaan. Hän näki adessiivisen rakkauden eräänlaisena selkärankana parhaimmalle demokratialle, eräänlaisena vastapainona, jota ilman amerikkalainen materialistinen ja vulgaari demokratia olisi epätäydellinen.

Keskeiset tapahtumat Whitmanin elämässä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runot
  • Leaves of Grass, 1855–1892. (Ruohoa, 1965, suom. Arvo Turtiainen) Teos laajeni joka painoksen myötä.
Proosa
  • Franklin Evans, 1842
Esseet
  • Memoranda During the War, 1875
  • Democratic Vistas, 1871
Muuta
  • Complete Writings 1–10, 1902
  • The correspondence, 1842–1867, New York University Press, 1961.
  • Faint clews & indirections: manuscripts of Walt Whitman and his family, julk. Clarence Gohdes ja Rollo G. Silver, Duke University Press, 1949.
  • The wound dresser; letters written to his mother from the hospitals in Washington during the Civil War, toim. Richard M. Bucke, Bodley, New York, 1949.
Suomennokset
  • Ruohoa: Runoja. (Leaves of grass, 1855–1892.) Suom. Arvo Turtiainen. Tammi, 1965.
  • Valitut runot. Suom. Markus Jääskeläinen. Sammakko, 2007. ISBN 978-952-483-049-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Walt Whitman.