Vismuttitribromidi
| Vismuttitribromidi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | BiBr3 |
| Moolimassa | 448,68 |
| Ulkomuoto | Keltainen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 219 °C[1] |
| Kiehumispiste | 441 °C[1] tai 461 °C[2] |
| Tiheys | 5,72 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Vismuttitribromidi (BiBr3) on vismutin ja bromin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vismuttitribromidi on huoneenlämpötilassa keltaista kiteistä ainetta. Yhdisteellä on kaksi kidemuotoa eli se on polymorfista. Aineen α-muoto kootuu pyramidinmallisista BiBr3-molekyyleistä ja muuttuu kuumennettaessa yli 158 °C:n lämpötilaan rakenteeltaan polymeeriseksi β-muodoksi. Vismuttitribromidi hydrolysoituu veden vaikutuksesta ja ei liukene etanoliin. Sen sijaan se liukenee muun muassa happoihin, asetoniin, asetonitriiliin ja dietyylieetteriin. Vismuttitribromidi on Lewis-happo ja reagoi Lewis-emästen kanssa.[1][2][3][4]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vismuttitribromidin valmistukseen käytettyjä tapoja ovat vismutin ja bromin seoksen kuumennus 250 °C:n lämpötilaan, vismutin ja jodibromidin reaktio tai vismuttioksidin ja vetybromidin välinen reaktio.[1][2][5]
- 2 Bi + 3 Br2 → 2 BiBr3
- Bi2O3 + 6 HBr → 2 BiBr3 + 3 H2O
Vismuttitribromidia käytetään katalyyttinä muun muassa valmistettaessa syklohekseeniä sykloheksanolista, bentsyylieetterien valmistuksessa, eetterien hydrolyyseissä, halogeeninvaihtoreaktioissa ja hartsien valmistuksessa.[3][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Hans Joachim Breunig: Bismuth Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2002.
- ↑ a b c d Joachim Krüger, Peter Winkler, Eberhard Lüderitz, Manfred Lück & Hans Uwe Wolf: Bismuth, Bismuth Alloys, and Bismuth Compounds, Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2003.
- ↑ a b Joginder S. Bajwa & David J. Meyers: Bismuth Tribromide, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2017. Teoksen verkkoversio Viitattu 24.4.2020.
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 770. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.4.2020). (englanniksi)
- ↑ Dale L. Perry,Sidney L. Phillips: Handbook of inorganic compounds, s. 65. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.4.2020). (englanniksi)
- ↑ R. Frim & S. D. Ukeles: Bromine, Inorganic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011.