Virkkaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Virkkuukoukkua pidellään kuin kynää.

Virkkaus on käsityötä, jossa virkkuukoukun avulla tehdään langasta silmukoita ja vedetään niitä aiemmin tehtyjen silmukoiden läpi. Näin syntyy virkattua pintaa: umpinaista pintaa kuten pipoja ja lapasia tai verkkomaista pintaa ja pitsiä.

Virkkaukseen sopii lähes mikä tahansa nauhamainen materiaali, kuten erilaiset langat, narut, poppana, matonkuteet ja nahka- tai muovisuikaleet. Virkkuukoukun koko valitaan virkattavan langan paksuuden mukaan. Pienemmät koukut (0,75–3,5 mm) tehdään nykyään yleensä teräksestä ja suuremmat (2,5–19 mm) alumiinista tai muovista.

Perinteisiä virkkauskohteita ovat olleet pitsit lakanan tai pyyheliinan reunaan ja sängynpeitteet valkeasta kalastajalangasta. 1960-luvulla tuli muotiin "isoäidin neliö", kirkasvärinen lappunen, joita yhdistelemällä on helppo koota poncho, villapaita tai vaikka keinutuolin matto. 2000-luvulla skeittarit ovat ottaneet pipojen virkkaamisen harrastuksekseen. [1][2][3]

Virkkaus parantaa sorminäppäryyttä. [4]

Virkkauslajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virkkaus voidaan jakaa useisiin lajeihin esimerkiksi työn ulkonäön, värien käytön, materiaalin, työvälineen tai alueen mukaan. Nykyään puhutaan muun muassa seuraavista virkkauslajeista:

Ruutuvirkkaus 
Ruutuvirkattu virkkuutyö muodostuu tyhjistä ja pylväillä täytetyistä ruuduista. Täytetyt ruudut muodostavat tavallisesti kuvion tyhjistä ruuduista koostuvalle pohjalle. Ruutuvirkkaus on yksi yleisimmistä virkkauslajeista.
Reunapitsiä.
Pitsivirkkaus 
Pitsivirkkaukseksi sanotaan ohuesta langasta tehtävää pitsimäistä virkkuutyötä. Pitsivirkkausta alettiin harjoittaa Suomessa 1800-luvulla porvarien keskuudessa. Koska pitsiin käytettävät langat ovat yleensä valkoisia, kutsutaan ohuella valkoisella langalla virkkaamista myös valkovirkkaukseksi.
Reunapitsi 
Reunapitsi on kankaan reunassa oleva virkattu koristepitsi. Työ voidaan virkata suoraan reunaan tai tehdä erikseen ja kiinnittää kankaaseen ompelemalla.
Palavirkkaus 
Palavirkkauksessa virkataan paloja, kuten neliöitä tai ympyröitä, jotka sitten yhdistetään toisiinsa esimerkiksi ompelemalla tai virkkaamalla. Palavirkkauksen yksi tunnetuimmista malleista on ns. "isoäidin neliö".
Kirjovirkkaus 
Kirjovirkkauksessa virkkuutyöhön muodostetaan kuvioita eriväristen lankojen avulla siten, että päälle näkymätön lanka juoksee piilossa työn sisällä. Kirjovirkkaus on ollut Suomessa yleistä 1800-luvun loppupuolella, jolloin tekniikkaa käyttäen tehtiin pusseja, lapasia, päähineitä, vöitä, nauhoja ja sisustustekstiilejä.[5]
Vapaavirkkaus 
Vapaavirkkauksessa ei seurata valmista ohjetta, vaan virkataan spontaanisti erilaisia värejä ja materiaaleja yhdistellen.
Helmivirkkaus 
Helmivirkkauksessa virkkuutyöhön yhdistetään helmiä, jotka pujotetaan etukäteen virkattavaan lankaan.
Irlantilaisella virkkauksella tehtyä pitsiä.
Haarukkavirkkaus 
Haarukkapitsiä tehdään virkkuukoukun ja erityisen U-kirjainta muistuttavan haarukan avulla. Lankaa kierretään haarukan ympäri, ja muodostuneet silmukat kiinnitetään esimerkiksi kiinteillä silmukoilla. Valmistuneet pitsinauhat voi halutessaan yhdistää suuremmaksi työksi.
Irlantilainen virkkaus (guipurevirkkaus) 
Irlantilaisen pitsivirkkauksen juuret ovat 1800-luvun Irlannissa, joskin virkkaustyyli syntyi luultavasti jo aiemmin. Työssä virkataan ohuesta langasta ensin kuvioita, kuten kukkia, lehtiä tai ympyröitä, jotka sitten kootaan virkatulle verkolle.
Bruggelainen virkkaus 
Tekniikassa virkataan ensin pylväistä ja ketjusilmukoista nauhaa, joka sitten yhdistetään virkatuilla silloilla kaarteileviksi pitsikuvioiksi.

Virkkaussilmukat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virkkauksen perussilmukat ovat

  • ketjusilmukka (lyhenne: kjs)
  • kiinteä silmukka (ks)
  • pylväs (p)
  • puolipylväs (pp tai ½p)

Näiden lisäksi käytetään useita muita silmukoita, joista monet on johdettu edellisistä.

  • pitkä pylväs tai kaksoispylväs (pp)
  • piilosilmukka (ps)
  • nirkko

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virkkauksen alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Tekniikka on kuitenkin tunnettu Euroopassa 1500-luvulla. Suomeen virkkaus levisi 1800-luvun alussa, ja vuosisadan loppuun mennessä se oli jo suosittu ylhäisönaisten harrastus.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ne toisenlaiset käsityöt City-lehti.
  2. Pipoja virkaten ja neuloen Malmin yläasteen koulun www-sivu.
  3. Virkkaaminen on in! Iltalehti.
  4. http://www.craftmuseum.fi/kassaatko/simpanen.pdf Käsityönopetus suomalaiskouluissa 1800-luvulta nykypäiviin s. 14 kpl 5 - s. 15 kpl 1
  5. Kirjovirkkaus Suomen käsityön museo. Viitattu 23.9.2012.
  6. Aikamatka käsityöhön Suomen käsityön museo.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Virkkaus.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koskennurmi-Sivonen, R: Virkkauksen perusteet. Helsinki.