Virginia Satir

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Virginia Satir
Henkilötiedot
Syntynyt26. kesäkuuta 1916
Nellsville, Wisconsin, Yhdysvallat
Kuollut10. syyskuuta 1988 (72 vuotta)
Menlo Park, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti psykoterapeutti, kirjailija
Koulutus ja ura
Tutkinnot Wisconsinin yliopisto (B.A., 1936), Chicagon yliopisto (M.A./M.Sc. 1948)
Oppilaat Richard Bandler
Tutkimusalue Psykoterapia ja Structural family therapy (käännä suomeksi)
Palkinnot Wisconsinin yliopiston kunniatohtori
Aiheesta muualla
satirglobal.org

Virginia M. Satir (26. kesäkuuta 1916 Nellsville, Wisconsin, Yhdysvallat10. syyskuuta 1988 Menlo Park, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen sosiaalityöntekijä, psykoterapeutti ja tietokirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti toiminnastaan perheterapian[1][2] kehittämiseksi ja tietokirjailijana.[3][4][5] Hän keskittyi kohdatessaan asiakaita minimoimaan heidän kohtaamansa ongelman vaikutusta ihmisiin ja keskittymään siihen, millainen yksilöiden ja perheiden vaste tilanteeseen oli. Hän oli avioliitto- ja perheterapian "ensimmäisen sukupolven" keskeisimpiä perustajia ja kansainvälisesti tunnettu työstään, kirjoistaan, luomistaan malleista ja monista esiintymisistään.[5]

Satir oli viisilapsisen perheen vanhin lapsi. Vaikka pääosa Satirin kirjallisesta tuotannosta on psykoterapiaa, hän muisteli lapsuuttaan vuonna 1988 julkaistussa teoksessaan The New Peoplemaking. Hänen äitinsä, joka oli harras kristitty tieteentekijä, ei päästänyt Virginiaa lääkäriin, kun hän jo 5-vuotiaana sairastui umpilisäkkeen tulehdukseen. Umpilisäke repesi ja vaikka lääkärit pystyivät pelastamaan hänen henkensä, seurasi pitkäkestoinen toipuminen sairaalassa. Tullessaan yhdeksän vuoden ikään hän oli lukenut kaikki pienen lähikirjastonsa kirjat. Hänen rakkautensa kirjoihin säilyi myöhemmän elämänsä aikana.

Satir valmistui opettajaksi (B.A. Education, 1936) Milwaukee State Teachers Collegesta, joka on nykyään osa Wisconsinin yliopistoa. Hän työskenteli muutaman vuoden opettajana. Satir halusi oppia enemmän sosiaalityöstä ja kirjoittautui jo vuonna 1937 Chigagon Northwestern-yliopistoon, jossa hän opiskeli kesäisin ja opetti muun osan vuotta. Hän halusi oppia enemmän ihmisistä ja erilaisista yhteisöistä. Siksi hän matkusi usealle eri paikkakunnalle opettamaan, kuten Ann Arboriin (Michigan), Shreveportiin (Louisiana), St. Louisiin (Missouri) ja Miamiin (Florida). Kolmen kesän jälkeen hän aloitti päätoimisena opiskelijana Chigagon yliopistossa, jossa hän suoritti kurssit vuoteen 1943 mennessä ja josta hän valmistui maisteriksi lopputyön jätettyään vuonna 1948.[3][4]

Maisteriksi valmistumisensa jälkeen Satir aloitti yksityisvastaanotot. Hän tapasi kokonaisia perheitä yksittäisten asiakkaiden sijaan ensimmäisen kerran vuonna 1951. Kokemukset vakuuttivat hänet siitä, että perheiden tapaaminen oli terapian kannalta yksittäisten asiakkaitten tapaamista tehokkaampaa. Samalla hän pääsi perehtymään perhedynamiikan mysteereihin, jotka kiinnostivat häntä suuresti. Hän jatkoi perheiden parissa työskentelyään 1950-luvun.[3]

Hänen oma toinen avioliittonsa (Norman Satirin kanssa, ensimmäinen oli ollut Gordon Rodgersin kanssa) päättyi 1957, jolloin hän muutti Kaliforniaan. Siellä hän perusti kahden muun terapeutin kanssa Mental (Health) Research Instituten (M(H)RI) vuonna 1959.[3][6] Toisen lähteen mukaan Satir, joka oli ammatiltaan sosiaalityöntekijä, sai psykiatri Don Jacksonilta vuonna 1961 kutsun työskennellä Mental Research Institutessa (MRI), ja siellä toimimisen aikana Satir laati ja kirjoitti keskeisimmät teoksensa.[5] Vuonna 1962 M(H)RI sai National Institute of Mental Health:ilta avustuksen Yhdysvaltain ensimmäisen virallisen perheterapiakoulutusohjelman käynnistämiseksi. Erityisesti perheterapiaan keskittyneen koulutuksen Satir kehitti yhdessä muun MRI:n henkilökunnan kanssa. Satirista tuli koulutusjohtaja ja seuraavien vuosien aikana hän käytti asiantuntemustaan koordinoidakseen ja levittääkseen ohjelmaa kliinikoille eri puolella Yhdysvaltoja. Satir julkaisi ensimmäisen perheterapian yleistajuisen kirjansa Conjoint Family Therapy vuonna 1964. Vuodesta 1966 lähtien hän johti koulutuksia Kalifornian Big Surissa sijaitsevassa Esalen Institutessa. Vain hieman aiemmin hän käynnisti kuukauden kestävien perheterapiakoulutusten ja workshoppien järjestämisen. Niiden järjestämistä hän jatkoi loppuelämänsä. Erään arvion mukaan hän ehti järjestää kaikkiaan 430 koulutusta. Hän matkusti koulutustilaisuuksia ja seminaareja järjestämässä laajalti koko 1960- ja 1970-luvun.[3][5]

Satirin aikakaudella perheterapeutit olivat valtaosiltaan miehiä. Satir painotti MRI-vuosinaan tunnekokemuksien merkitystä ja viestintää, mikä täydensi ryhmän miestutkijoiden ja -psykoterapeuttien työtä ja erosi muun ryhmän havaitsevasta ja erillään pysyvästä perheiden kohtaamistyylistä.[5] Satir havaitsi koulutuksissaan psykoterapeuttien verkottumisen tärkeyden. Siksi hän perusti vuonna 1970 terapeuttiverkostot International Human Resources Learning Network (IHRLN) ja vuonna 1977 Avanta Network (Avanta, the Virginia Satir Network).[3]

Hän jatkoi työskentelyään 1980-luvulla ja matkusti pitämässä koulutuksia. Hän perusti nimeään kantavan perheleiriohjelman (Satir Family Camps program) Avantan kanssa. Ohjelmassa perheet viettävät terapeuttinsa kanssa viikon tai kaksi valituissa luontokohteissa. Syksyllä 1988 Satir kuoli kotonaan haimasyöpään.[3]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

mm. [6]

  • 1976 Chicagon yliopiston kultamitali ("Outstanding and Consistent Service to Mankind")
  • 1978 Wisconsinin yliopiston (Madison) sosiaalitieteiden kunniatohtori
  • 1985 valittiin National Academy of Practiceen yhdeksi kahdesta jäsenestä neuvomaan Yhdysvaltain kongressia terveyshuolien osalta
  • Satir arvioitiin kahdesti Yhdysvaltain psykiatreille, psykologeille, sosiaalityöntekijöille ja avioliitto-/perheterapeuteille tehdyissä kyselyissä vaikutusvaltaisimmaksi terapeutiksi

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[6][4][3]

  • Satir V. (1964/1983). Conjoint Family Therapy: A Guide to Theory and Techniques. Palo Alto, CA: Science and Behavior Books. ISBN 0-8314-0063-3. . Teos on julkaistu Erkki Hakalan suomentamana nimellä Yhdessä eteenpäin : perheterapian perusteet (Gummerus, 1978; ISBN 951-20-1502-1)
  • Satir V. (1972/1990). Peoplemaking. Souvenir Press Ltd.. ISBN 0-285-64872-1. . Kirja on julkaistu ruotsiksi nimellä Familjeliv (1976)
  • Satir V. (1976). Making contact. Berkeley, Calif: Celestial Arts. ISBN 0-89087-119-1. 
  • Satir V.; Bandler R.; Grinder J. (1976). Changing with families. Palo Alto, CA: Science and Behavior Books. ISBN 0-8314-0051-X. 
  • Satir V. (1978). Your many faces. Berkeley, Calif: Celestial Arts. ISBN 0-89087-120-5. 
  • Satir V (1983). Conjoint family therapy. Palo Alto, CA: Science and Behavior Books.
  • Satir V., Baldwin M. (1983). Satir step by step: a guide to creating change in families. Palo Alto, CA: Science and Behavior Books. ISBN 0-8314-0068-4. 
  • Satir V. (1988). The new peoplemaking. Palo Alto, CA: Science and Behavior Books. ISBN 0-8314-0070-6. 
  • Satir V.; Gomori M.; Banmen J.; Gerber J. S. (1991). The Satir model: family therapy and beyond. Palo Alto, CA: Science and Behavior Books. ISBN 0-8314-0078-1. 
  • Englander-Golden, P.; Satir, V. (1991) Say It Straight: From Compulsions to Choices, Science and Behavior Books, Palo Alto, CA.  ISBN 9780831400743
  • Satir V. (1994). Helping Families to Change. Northvale, N.J: Jason Aronson. ISBN 1-56821-227-5. 
  • Satir V. (2001). Self Esteem. Berkeley, Calif: Celestial Arts. ISBN 1-58761-094-9. 
  • Meditations and Inspirations

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aaltonen, J. & Laitila, A.: Perheterapia, s. 207–223. Luku 10 teoksessa Huttunen, M. O. & Kalska, H. (toimittajat) Psykoterapiat. Teos antaa hyvän yleisesityksen perheterapiasta suomalaisesta näkökulmasta, muttei käsittele tämän psykoterapian osa-alueen historiaa eikä mainitse Satiria nimeltä. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2015 (3. uudistettu painos). ISBN 978-951-656-519-7.
  2. Aaltonen, J.: Perheterapiat, s. 809–819 teoksessa Lönnqvist, J., Henriksson, M., Marttunen, M. & Partonen, T. (toim.) Psykiatria. 12. uudistettu painos. Teos luo yleisesityksen perheterapiasta suomalaisesta näkökulmasta, muttei mainitse Satiria nimeltä. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2017. ISBN 978-951-656-322-3.
  3. a b c d e f g h Satir, Virginia M. – Virginia M. Satir, 1916–1988. American family therapist who championed the worth of the individual person Gale Encyclopedia of Psychology. 2001. The Gale Group Inc. via encyclopedia.com. Viitattu 9.3.2019. (englanniksi)
  4. a b c Virginia M. Satir, 72, Therapist for Families The New York Times, nytimes.com. 12.9.1988. Viitattu 9.3.2019. (englanniksi)
  5. a b c d e Kelly M. Roberts: Satir, Virginia (doi: http://dx.doi.org/10.4135/9781452286143.n463)+pp. 1242-1244 In: The Social History of the American Family: An Encyclopedia, Edited by: Marilyn J. Coleman & Lawrence H. Ganong. 2014. Sage, sagepub.com. Viitattu 9.3.2019. (englanniksi)
  6. a b c Virginia Satir (Virginia Satir oli yksi MRI:n perustajista tai alkuvaiheen avainhenkilöistä) Mental Research Institute, mri.org. Arkistoitu 24.10.2017. Viitattu 9.3.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]