Vilukko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vilukko
Parnassia palustris 030905.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Celastrales
Heimo: Vilukkokasvit Parnassiaceae
Suku: Vilukot Parnassia
Laji: palustris
Kaksiosainen nimi
Parnassia palustris
L.
Levinneisyyskartta
Parnassia palustris distribution maps.svg
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Vilukko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vilukko Commonsissa

Vilukko (Parnassia palustris) on pieni valkeakukkainen, ruohovartinen kasvi. Vilukko on levinnyt laajalle alueelle pohjoisella pallonpuoliskolla. Se on kelasmaisten lahkon ainoa Suomessa kasvava laji.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilukon kukka.

Vilukko kasvattaa 5–25 cm pitkän, kaljun varren. Lehdet ovat herttatyvisiä, puikeita ja ehytlaitaisia. Aluslehdet ovat pitkäruotisia. Varressa on tavallisesti yksi sepivä- tai tylppätyvinen lehti. Varren kärjessä on yksi kaksineuvoinen, valkoinen, kiiltäväsuoninen ja viisiterälehtinen kukka, jonka halkaisija on 2–3 cm. Vilukko kukkii Suomessa heinä-elokuussa.[1] Siemenet ovat pieniä ja kevyitä, ja ne leviävät helposti tuulen ja veden mukana.[2]

Vilukon kukassa on viiden heteen lisäksi viisi moniliuskaista, nuppipäistä joutohedettä. Niiden sisältämän meden ja hunajanhohtoisten valemesiäisten avulla kasvi houkuttelee luokseen pölyttäjiä.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilukkoa tavataan laajalla alueella pohjoisella pallonpuoliskolla. Esiintymisalue ulottuu Espanjasta läpi koko Euroopan, Keski-Aasian ja Siperian aina Japaniin saakka, ja edelleen Pohjois-Amerikkan pohjoisosiin. Toisinaan vilukko jaetaan kahteen alalajiin, joista subsp. palustris kasvaa pääosin etelämpänä ja subsp. neogaea pohjoisessa.[3]

Suomessa vilukkoa tavataan koko maassa. Yleinen se on Kainuussa, Lapissa sekä koko Pohjanlahden rannikolla Ahvenanmaalle asti. Etelä- ja Keski-Suomen sisämaassa se on monin paikoin harvinainen.[4] Laji on harvinaistunut soiden ojitusten ja perinteisten rantalaidunten umpeenkasvun vuoksi.[2]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilukko viihtyy valoisilla paikoilla kosteassa ja ravinteisessa maassa. Suomessa sitä tavataan muun muassa suo-, merenranta- ja järvenrantaniityillä, letoilla, lettokorvissa, suonreunamilla, lähteiköiden tuntumassa ja puronvarsilla.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 236.
  2. a b c Uusitalo 2007, s. 151.
  3. Den virtuella floran: Slåtterblomma (ruotsiksi) Viitattu 21.6.2010.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2009: kartat (Hakuavain: vilukko) Kasviatlas 2007. 2008. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 21.6.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]