Veto (oikeustiede)
Veto oli Suomessa vuoden 1978 loppuun saakka[1] käytössä ollut oikeudellinen muutoksenhakukeino, jossa alioikeuden riita-asiassa julistamaan päätökseen, jolla kanne on lopullisesti ratkaistu, haetaan muutosta vetoamalla hovioikeuteen. Vedotessa asianosaisen, jolle alioikeuden tekemä päätös oli vastainen, oli vaadittava hovioikeudelta päätöksen muuttamista tai kumoamista. Vain alioikeuden eli raastuvanoikeuden tai kihlakunnanoikeuden lopullisiin ratkaisuihin riita-asioissa voitiin hakea muutosta vetoamalla. Muihin ratkaisuihin haettiin muutosta valittamalla hovioikeuteen.[2]
Vuonna 1978 oikeudenkäymiskaaren 25. lukua muutettiin, ja siitä lähtien kaikkiin alioikeuksien ratkaisuihin on voitu hakea muutosta valittamalla.lähde?
Veto (ruots. vad) on tavallinen suomenkielinen sana, ja se taipuu normaalisti veto : vedon erotuksena latinankielisestä käsitteestä veto. Vastaava verbi on vedota (ruots. vädja), ja siitä muodostettu substantiivi vetoaminen (ruots. vädjande).[3][4]
Asiaan liittyviä käsitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vetoaika oli aika, jonka kuluessa veto oli tehtävä (30 tai 60 päivää).
- Vetoasia tai vetojuttu (ruots. vädjad sak, vademål) oli riita-asia, jossa oli käytetty (tässä artikkelissa kuvattua) veto-oikeutta.
- Vetoilmoitus (ruots. vadeanmälan) oli alioikeudelle tai sen puheenjohtajalle tai tuomioistuimen kansliaan annettu ilmoitus siitä, että asianosainen aikoo vedota alioikeuden päätöksestä hovioikeuteen.
- Vetooja oli asianosainen, joka vetosi ratkaisusta eli se, joka jätti vedon.
- Veto-osoitus oli vetoojan alioikeudelta saama osoitus, josta selvisi, mitä vetoojan tuli asiassa ottaa huomioon.
- Vetoraha (ruots. vadepenning) oli tuomioistuimelle suoritettava rahamäärä vedon yhteydessä.
- Vetoteitse (ruots. genom vad) tarkoittaa vetoa muutoksenhakukeinona käyttämällä eli vetoamalla.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nosto, entinen muutoksenhakukeino hovioikeuden ratkaisuista
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Oikeudenkäymiskaari, muutosluettelo (31.8.1978/661) Finlex. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 19.4.2012.
- ↑ Nikkarinen, Lasse: ”Riitojen selvittely”, Kodin lakikirja, s. 972–977. Helsinki: Valitut Palat, 1973. ISBN 951-9078-03-7.
- ↑ Nykysuomen sanakirja. Osa VI, s. 470–471. Porvoo: WSOY, 1966.
- ↑ Svenska Akademiens ordlista över svenska språket. 9:de upplagan 1950. Stockholm: Svenska bokförlaget / Norstedts, 1966. (ruotsiksi)