Verijuotikas
Wikipedia
| Verijuotikas | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1] |
||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Hirudo medicinalis Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
| |
Verijuotikas eli kansanomaiselta nimeltään iilimato (Hirudo medicinalis) on verta imevä juotikaslaji. Verijuotikas on väriltään harmaa ja pitkittäisjuovainen. Verijuotikas lienee hävinnyt Suomesta lähes kokonaan, lukuun ottamatta eteläisintä saaristoa. Verijuotikas on toisinaan sekoitettu Suomessa yleiseen hevosjuotikkaaseen, joka ei ime verta.
Hirudoterapia [muokkaa]
Verijuotikasta on käytetty lääkinnällisiin tarkoituksiin jo antiikin ajoista lähtien. Hirudoterapiassa[3] yksi juotikas imee verta noin 15 grammaa. Sen sanotaan helpottavan esimerkiksi nivelrikon oireita lievittämällä kipuja ja vähentämällä jäykkyyttä.
Verijuotikkaita myynnissä istanbulilaisella torilla.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Hirudo medicinalis IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c Integrated Taxonomic Information System (ITIS): 'Hirudo medicinalis' (TSN 69417) (viitattu 17.5.2010) (englanniksi)
- ↑ Baltic Guide
Sivulta puuttuu