Valkolehdokki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valkolehdokki
Platanthera bifolia - kahelehine käokeel.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Asparagales
Heimo: Kämmekkäkasvit Orchidaceae
Suku: Lehdokit Platanthera
Laji: bifolia
Kaksiosainen nimi
Platanthera bifolia
(L.) Rich.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Valkolehdokki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Valkolehdokki Commonsissa

Valkolehdokki (Platanthera bifolia) on kämmekkäkasvi. Lajia tavataan hyvin laajalla alueella Euraasiassa. Suomessa valkolehdokki on nykyisin kokonaan rauhoitettu[1], aiemmin vain kaupustelulta suojattu.[2] Se on rauhoitettu myös Ruotsissa.[3]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkolehdokin kukkia

Tanakkavartinen valkolehdokki kasvaa 25–50 cm korkeaksi. Varren tyvessä on kaksi vastapuikeaa tai soikeaa 6–18 cm pitkää lehteä. Varren yläosassa on 1–3 pientä, kapeaa ylälehteä. Kukinto on tiheähkö, tasapaksu, 5–20 cm pitkä tähkä. Kukat ovat valkoisia ja tuoksuvat erityisesti yöllä voimakkaasti. Kukan huuli on kapea ja ehyt ja kannus ohut, suippo ja 2,5–4 cm pitkä. Kukan ponnenpuoliskot ovat yhdensuuntaisia ja lähekkäin. Valkolehdokki kukkii kesä-heinäkuussa.[4]

Yöaikaan hyvin näkyvän ja voimakastuoksuisen kukinnon pölyttäjinä toimivat pääasiassa yöperhoset, ennen kaikkea kiitäjät.[5]

Valkolehdokilla on kaksi alalajia: etelänvalkolehdokki (ssp. bifolia) ja pohjanvalkolehdokki (ssp. latiflora), johon kuuluvat kaikki Suomessa tavattavat valkolehdokit.[6][4]

Valkolehdokki muistuttaa suuresti keltalehdokkia (P. chlorantha) ja erottuu tästä lähinnä kukan muodon perusteella.[6] Lajien yhteisillä kasvupaikoilla lajit myös risteytyvät. Suomessa risteymiä tunnetaan Ahvenanmaalta.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkolehdokkia tavataan koko lähes koko Euroopassa ja Keski-Aasiassa aina Kiinaan saakka. Lajia kasvaa myös Pohjois-Afrikassa Algeriassa ja Tunisiassa.[6] Suomessa valkolehdokkia tavataan paikoitellen koko maasta pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Laji on kuitenkin suuresti taantunut 1900-luvun loppupuolella.[7]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkolehdokki ei ole kovin vaatelias laji elinympäristönsä suhteen. Se viihtyy lehdoissa, rehevissä kangasmetsissä, harjulehdoissa, lehtomaisissa metsissä, letto- ja lehtokorvissa sekä kosteilla niityillä ja metsäaukeilla.[4]

Kansanperinne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkolehdokkiin liittyy Suomessa monia uskomuksia ja sitä on yleisesti pidetty pyhänä Kristuksen kukkana. Selityksiä tälle uskomukselle on useita eri puolilta Suomea. Vihdissä uskottiin, että Jeesuksen rukoillessa Getsemanessa enkelit lohduttivat häntä asettumalla yöllä avoinna olleisiin valkolehdokin kukkiin. Perniössä puolestaan kerrottiin valkolehdokin syntyneen pitkänäperjantaina Jeesuksen ristin juurella, johon oli pudonnut verta. Verestä nousi hyväntuoksuinen valkolehdokki. Kun kasvi kaivettiin maasta, sen juuren huomattiin muistuttavan kättä. Tästä valkolehdokki on saanut kansaomaisen suomenkielisen nimensä Jeesuksen kämmen.[8]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkolehdokki oli 1900-luvun alkupuoliskolla kaduilla ja toreilla yleinen myyntikasvi. Kasvin kaupustelu ja kerääminen myyntiä varten kiellettiin vuonna 1956, jonka jälkeen lajia ei ole kaupallisesti hyödynnetty.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämäläinen, Pirjo: Paholaisen marjoja ja Kristus-legendoja. Teoksessa Kasvit I. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2008, s. 12–15.
  • Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen ympäristökeskus: Suomessa rauhoitetut ja rauhoittamattomat kämmekät Viitattu 23.9.2009.
  2. Finlex: Asetus eräiden kasvien rauhoittamisesta 1992
  3. Nattviol Den virtuella floran. Viitattu 16.9.2011. (ruotsiksi)
  4. a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 498.
  5. a b Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 61.
  6. a b c Arne Anderberg: Den virtuella floran Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 23.9.2009. (ruotsiksi)
  7. Kasviatlas 2008: Pohjanvalkolehdokin levinneisyys Suomessa Viitattu 23.9.2009.
  8. Hämäläinen 2008, s. 15.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]