Valkokulmapingviini
| Valkokulmapingviini | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Pygoscelis papua (Forster, 1781) |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Valkokulmapingviini Wikispeciesissä |
Valkokulmapingviini (Pygoscelis papua) on pingviinilaji. Virallisesti hyväksyttyjä alalajeja ovat Pygoscelis papua papua ja Pygoscelis papua ellsworthii. Kolmantena mahdollisena alalajina mainitaan Pygoscelis papua taeniata.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Valkokulmapingviinin tunnistaa helposti leveästä valkoisesta raidasta päässä. Aikuisten yksilöiden koko on 75–90 cm. Koiras painaa 5,5–8 kiloa ja naaras 5–7,5 kiloa.
Levinneisyys [muokkaa]
Laji pesii useilla Etelämannerta ympäröivillä alueilla. Suurimmat yhdyskunnat ovat Falklandinsaarilla, Etelä-Georgialla ja Kerguelen-saarilla. Pienempiä yhdyskuntia on Macquariensaarella, Heard-saarilla, Eteläisillä Shetlandsaarilla ja Antarktiksen niemimaalla.
Lisääntyminen [muokkaa]
Valkokulmapingviinien pesät ovat yleensä noin 20–25 cm halkaisijaltaan olevia kivirenkaita. Naaras munii kaksi noin 500 gramman painoista munaa. Sekä koiras että naaras osallistuvat haudontaan vaihtaen vuoroa päivittäin. Poikaset kuoriutuvat 34–36 päivän haudonnan jälkeen. Pesässä poikaset olevat noin 30 päivää, jonka jälkeen muodostavat poikasryhmiä. Saatuaan aikuismaisen höyhenpeitteen 80–100 päivän ikäisenä poikaset ovat valmiit lähtemään merelle.
Ravinto [muokkaa]
Laji syö pääasiassa äyriäisiä kuten krillejä sekä kaloja.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Pygoscelis papua IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
