Valkeakosken Työväentalo
| Valkeakosken työväentalo | |
|---|---|
 Valkeakosken Työväentalo |
|
| Osoite | Valtakatu 19 |
| Sijainti | Valkeakoski |
| Koordinaatit | |
| Valmistumisvuosi | 1957 |
| Rakennuttaja | Valkeakosken Työväenyhdistys ry |
| Urakoitsija | Keski-Hämeen Rakennustoimisto, Toijala |
| Omistaja | Valkeakosken Työväenyhdistys ry |
| Runkorakenne | kivi |
| Verkkosivut | |
 |
|
Valkeakosken Työväentalo sijaitsee Valkeakosken kaupungin keskustassa Valtakadun, Valkeakoskenkadun ja Piirilänkadun risteyksessä. Nykyinen talo valmistui vuonna 1957 paikalle, josta vanha työväentalo oli purettu 1956.[1]
Nykyisin rakennuksen katutasossa on liikehuoneistoja ja ravintola. Kolmannessa kerroksessa on Valkeakosken Työväenyhdistyksen ja Valkeakosken Sos.dem. Kunnallisjärjestön toimisto, sekä sali ja keittiötilat. Kellarikerroksessa on elokuvateatteri Kino-Sampo, jonka toimintaa pyörittää yksityinen sekä sauna- ja kokoustilat, joita vuokrataan myös ulkopuolisille. Rakennuksen 2. kerroksessa ja vuonna 2008 valmistuneessa lisäosassa sijaitsee As.Oy Valkeakosken Kotikulman asuntoja.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkeakosken Työväenyhdistys perustettiin vuonna 1896. Aluksi yhdistykselle vuokrattiin toimitilat nahkuri Nummisen talosta. Siellä pidettiin kokouksia, näytelmäharjoituksia, iltamia sekä ohjelmallisia huvitilaisuuksia. Yhdistys perusti myös lainakirjaston ja lukutuvan. Vuonna 1898 nähtiin Valkeakoskella ensimmäinen työväen esittämä näytelmä: Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Näytelmäseura otti vuonna 1913 nimekseen Valkeakosken Työväen Näyttämö. Myös huvimatkoja järjestettiin esim. 1897 ja 1898 laivaretket Hämeenlinnaan. Varoja kerättiin arpajaisilla. Toimintansa alussa vuosina 1896-1897 jäseniä oli 151.
Naisjaosto toimi aktiivisesti jo vuodesta 1905 lähtien. Vuonna 1906 perustettiin Sos.dem. Nuorisoliitto ja vuonna 1905 työväenyhdistyksen alaisuuteen urheiluseura, joka sai 1910 nimen voimistelu- ja urheiluseura Jyry. Vuonna 1913 jäseniä oli 330. Vuonna 1917 Valkeakosken työväenyhdistyksessä sanotaan olleen yli 900 jäsentä. [1]
Vuonna 1906 työväenyhdistys osti Piirilänmäellä sijainneella tontilla olevan mökin. Tontin vuokrakontrahti siirrettiin Valkeakosken Työväenyhdistykselle. Taloon tehtiin lisärakennuksena juhlasali ja vihkiäiset vietettiin 25. huhtikuuta 1909. Illalla oli iltamat. Yleisöä oli noin 500 henkeä. [1]
24. maaliskuuta 1912 Valkeakosken Työväenyhdistys hankki Apilapelto-nimisen palstatilan, jonne rakennettiin ravintola ja tanssilava eli ”paviljonki”, joka valmistui helluntaiksi 1913. ”Paviljonkinmäki” oli työväen ulkona tapahtuvan toiminnan keskus, jossa vietettiin vapun päiväjuhlat, urheiltiin ja pidettiin monet tanssit. Paviljongin tuhosi vuonna 1950 tuhopolttajan sytyttämä tulipalo ja yhdistys myi alueen 1954 kauppalalle. [2]
Sisällissodan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkeakoskelle perustettiin punakaarti tammikuussa 1918 ja sen toiminta keskitettiin työväentaloon. [1] Valkeakosken punakaartiin kuului noin 500-700 miestä ja sodan loppuvaiheessa muodostettu noin 100 hengen vahvuinen naiskaarti. Ensimmäinen taistelu, johon komppania osallistui käytiin Vehkajärvellä 26. helmikuuta. Siellä surmansa saaneet parikymmentä miestä noudettiin Valkeakoskelle ja haudattiin kunnianosoituksin Paviljonginmäen alueelle. Perääntymisvaiheessa 25. huhtikuuta ruotsalainen prikaati aloitti hyökkäyksen tavoitteena Valkeakosken valtaus. Koko päivän ajan Valkeakosken punakaarti lastasi joukkoja ja tavaroita laivoihin ja proomuihin, jotka sitten 26. huhtikuuta klo 3 aikaan yöllä lähtivät kohti Hämeenlinnaa. Viimeiset taistelut, joissa Valkeakosken punakaartin pääosa oli mukana käytiin Hauholla ja Syrjäntakana huhtikuun lopussa. Näissä taisteluissa Valkeakosken naiskaarti oli mukana ja tytöt – määrältään n. 30 – joutuivat vangeiksi. Heidät kuljetettiin Hauhon Mustilankankaalle, missä heidät ammuttiin ja haudattiin. [3]
Eri lähteistä koottujen tietojen mukaan surmansa saaneita valkeakoskelaisia punaisia oli yhteensä 245, joista murhattuja ja teloitettuja punakaartilaisia 120, vankileirillä kuolleita 80, rintamilla kaatui 45. Prof. Eino Jutikkalan mukaan Sääksmäki – johon Valkeakoski vielä silloin kuului – oli teloitettujen tavattoman suuren lukumäärän perusteella Suomen mustin yhdyskunta vuonna 1918. Suuri osa työväenyhdistyksen toimihenkilöistä ja jäsenistä oli joko kaatunut taisteluissa, teloitettu tai virumassa vankileireissä. Työväentalo oli takavarikossa ja suljettuna. Kuitenkin jo tammikuun 6. päiväksi 1919 oli kutsuttu koolle työväenyhdistyksen kokous palokunnantalolle. [1]
Taistelua työväentalon omistuksesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Työväentalo ja paviljonki saatiin takavarikosta vapaaksi kesäkuun lopulla 1919. Työväentalo oli erittäin kurjassa kunnossa. Näyttämön esirippu oli revitty ja osittain hävitetty. Kesällä 1920 tehtiin työväentalon juhlasalissa sisäremontti. Talon vanha osa purettiin ja tilalle rakennettiin uusi siipi kiinteäksi jatkoksi juhlasalille. Tupaantuliaiset pidettiin 14. elokuuta 1921. Rakennus käsitti kaksi kerrosta. Ensimmäisessä kerroksessa oli pääsisäänkäytävän aula, vaatesäilytys- ja lipunmyyntitilat, kaksi ravintolahuonetta, ravintolan keittiö ja vahtimestarin asunto. Toisessa kerroksessa oli aula, kaksi kokoushuonetta, painisali ja vielä yksi pieni huone. Rakennustyön urakoivat kirvesmiehet Kalle Lehtonen, Jussi Nieminen ja Otto Nieminen. Samalla työväentaloon hankittiin myös sähkövalo.
Työväenliikkeen suuntataistelu heijastui Valkeakoskelle siten, että 1920 -luvulla työväentalon omistuksesta käytiin taistelua. Työväentalo säilyi kuitenkin sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen omistuksessa, vaikka myöskin vasemmistoradikaalit saivat käyttää sitä. Heinäkuussa 1930 poliisiviranomaiset kuitenkin vaativat, että käyttö kielletään kommunistisiksi leimatuilta järjestöiltä uhalla, että muutoin tilat virkavallan toimesta suljetaan. Sekä kauppalantalo että työväentalo pakkoliputettiin 26. huhtikuuta 1934 suojelukuntalaisten toimesta. Seuraavana yönä työväentalon oveen lyötiin poikkipäin lauta sekä paperilappu, jossa oli teksti: ”Julistus. Nämä talot suljetaan kaikki, sen saatte uskoa, Isänmaan petturit. Lapualla on jo ja pysyy. Tämän päivän liputus oli sitä varten, että punalippu ei enään liehu ikänä tän talon katolla, onko selvä. Valkeakoski 26/4 -34. Valkoinen rintamamies.” [2]
Toimintaa työväentalolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1957 työväenyhdistykselle palkattiin päätoiminen sihteeri ja elokuvatoiminnan hoitaja, myöhemmin nimike oli toiminnanjohtaja. Vuonna 1965 työväenyhdistys osti Painosta rantapalstan, jonne sos.dem. nuoriso-osasto rakensi saunan työväentalon tontilta puretun vanhan talon aineksista. Alueesta muodostui myöhemmin Pihlajanniemeksi kutsuttu kesäviettopaikka, jonne rakennettiin päärakennus, neljä yöpymismökkiä ja rantasauna 1960-luvun lopulla. [2]
Vuonna 1967 työväenyhdistys vuokrasi sadaksi vuodeksi Hauhon Sotjalan kylän Mustilankankaalta paikan, jossa sijaitsi Valkeakosken punakaartin naiskomppaniaan kuuluneiden naisten ja tyttöjen joukkohauta ja pystytti sinne yhdessä skdl:n kunnallisjärjestön kanssa muistomerkin, joka paljastettiin vappuna 1968. Siitä lähtien ovat Valkeakosken työväenjärjestöt vuosittain vappuna tehneet yhteisen kunniakäynnin muistomerkille. Työväenyhdistyksen huvitoimikunta järjesti tansseja työväentalon B-salissa. Vuonna 1966 pidettiin vielä neljät tanssit viikossa. Elokuvatoiminta oli vilkasta. B-salista tehtiin Kino-Sammon pikkuteatteri 1986. Elokuvaesitysten lisäksi kumpaakin salia käytettiin myös juhlatilana ja isompi sali oli varustettu myös konsertteja varten.
Opintotoiminta keskitettiin vuodesta 1970 lähtien silloin perustetulle Valkeakosken Seudun Opintojärjestölle. Työväen Musiikkitapahtuma järjestettiin ensi kerran kesällä 1972. Jäsenmäärä kasvoi 1970-luvulla nopeasti noin 700:aan.[1]
Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lokakuussa 1956 työväenyhdistys myi huutokaupalla vanhan työväentalorakennuksen purettavaksi ja poissiirrettäväksi. Rakennus olisi vaatinut kalliita kunnostustöitä. Alueelle oli myös laadittu asemakaava, jonka mukaan talo sijaitsi osittain Valtakadun jalkakäytäväosuudella. Yhdistys oli ostanut tontin omakseen vuonna 1954. Uuden rakennuksen tuli olla sekä kooltaan että arkkitehtoonisesti paikkaan sopeutuva. Työväenyhdistysten Keskusliiton rakennusosasto laati rakennuspiirustukset, työselityksen ja kustannusarvion. Koska kustannukset olivat suuret, päätettiin jättää ylin kerros tässä vaiheessa rakentamatta.
Pääurakka annettiin toijalalaiselle Keski-Hämeen Rakennustoimistolle, vesijohto- ja viemärityöt suoritti Valkeakosken Vesi- ja Lämpö ja sähkötyöt Sähkö- ja Koneliike Ikkola Oy. Maalaustyön suoritti Maalaamo O. Jousisen maalausliike Valkeakoskelta. Rakennus käsitti ensi vaiheessa 7 myymälähuonetta, baariravintolan, pienen juhlahuoneiston sekä 360-paikkaisen, nykyaikaisen elokuvateatterin. Posti- ja lennätinhallituksen puhelintointa varten oli tilat automaattikeskusta varten sekä toimisto-, työ- ja varastohuoneita. Lisäksi taloon kuului toimisto-, kerho- ja kokoushuoneita, talonmiehen asunto, kellaritiloja, väestönsuoja. Elokuvateatteri oli varustettu näyttämötilalla, johon liittyivät puku-, pesu-, varasto- ja valo-ohjaushuoneet. Talo on kivirakenteinen ja varustettu kaikilla mukavuuksilla. Juhlahuoneiston lattia oli tammiparkettia, hallien lattiat Finnflex-laattoja ja porrashuoneiden lattiat graniittimosaiikkia. Elokuvateatterin katsomon, toimistohuoneiden ym. lattioissa oli linoleumi. Seinäpäällysteenä on osittain käytetty mm. jalopuuta ja kattopinnoissa erilaisia eristyslevyjä. Talon vihkiäisjuhla vietettiin 23. maaliskuuta 1958. Juhlakokouksessa 1966 annettiin johtokunnalle tehtäväksi tutkia työväentalon alkuperäiseen rakennussuunnitelmaan sisältyvän juhlasalikerroksen rakentamismahdollisuuksia. Vuonna 1971 työväenliikkeen toimitilat talossa vähenivät, kun kolmaskin kerros oli varattava valtion puhelinkeskuksen laajennukseen. Taloudellisesti ratkaisu oli edullinen, mutta toiminnallisesti siitä aiheutui ongelmia. Työväenyhdistys hankkikin vuoden 1975 lopussa ns. virastotalosta (Apiankatu 5) 172 m2 huoneiston toimisto- ja kokoustiloiksi. Vuonna 1981 tehtiin ulkomaalaus. Telen muutettua, sen hallussa olleet tilat palautuivat järjestökäyttöön vuonna 1986. Kolmanteen kerrokseen peruskorjattiin toimisto-, kokous- ja saunatilat. Sinne sijoittuivat myös naisjaosto, kunnallisjärjestö, opintojärjestö, nuorisoyhdistys sekä Työväen Musiikkitapahtuma. Lisäksi nuorille kunnostettiin pohjakerroksen väestösuoja kerhoillanvietto- ja diskotilaksi. Työväentalon toiseen kerrokseen sijoittui kaupungin kotitalouslautakunta toimisto-, kudonta-, opetuskeittiö-, havainto- ja sosiaalitiloineen. Myös pohjakerrokseen tehtiin kudontatiloja. 1990-luvulla talon korjausrakentamista jatkettiin. Sekä vanha B-sali että pieni elokuvateatteri kunnostettiin ravintolatilaksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Vuorinen, Kalle & Vuorinen, Olli: Valkeakosken Työväenyhdistys ry 100 vuotta 1896-1996. Valkeakoski: Valkeakosken Työväenyhdistys ry, 1996. ISBN 952-90-7944-3.
- ↑ a b c Vuorinen, Olli: Valkeakosken historia 2.osa , Kasvun vuosikymmenet Julkaisija =Valkeakosken kaupunki. Valkeakoski: {{{Julkaisija}}}, 1995. ISBN 951-96307-2-4.
- ↑ Vuorinen, Olli: Valkeakosken historia 1.osa, Tehdaskylästä kaupungiksi. Valkeakoski: Valkeakosken kaupunki, 1972.