Valgansikloviiri
| |
| |
Valgansikloviiri
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| [2-[(2-amino-6-okso-1H-purin-9-yyli)metoksi]-3-hydroksipropyyli]-(2S)-2-amino-3-metyylibutanoaatti | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J05 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C14H22N6O5 |
| Moolimassa | 354,376 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 65–75 %[1] |
| Proteiinisitoutuminen | 1–2 %[2] |
| Metabolia | hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 4 tuntia[2] |
| Ekskreetio | renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | oraalinen |
Valgansikloviiri (C14H22N6O5) on nukleosidianalogeihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä sytomegalovirusinfektioiden hoitoon. Valgansikloviiri kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon.[3]
Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakenteeltaan valgansikloviiri on valiinin ja gansikloviirin esteri. Yhdiste on aihiolääke, joka hydrolysoituu ihmiselimistössä gansikloviiriksi. Gansikloviiri estää sytomegalovirusten DNA-polymeraasientsyymiä, jolloin viruksen jakautuminen estyy. Toisin kuin gansikloviiriä, valgansikloviiriä voidaan annostella tablettina sen paremman biosaatavuuden vuoksi. Valgansikloviiriä käytetään sytomegalovirusten aiheuttamien verkkokalvontulehdusten hoitamiseen erityisesti potilailla, joiden immuunipuolustus on heikentynyt esimerkiksi HIV-infektion takia.[1][4][5][6]
Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tyypillisiä valgansikloviirin aiheuttamia haittavaikutuksia voivat olla huonovointisuus, pääkipu, ihottuma ja luuydintoksisuudesta aiheutuva anemia. Valgansikloviiri saattaa olla karsinogeenista.[1][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c John E. Bennett, Raphael Dolin, Martin J. Blaser: Mandell, Douglas, and Bennett's Principles and Practice of Infectious Diseases, s. 558. Elsevier, 2014. ISBN 9781455748013. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.6.2019). (englanniksi)
- ↑ a b Valganciclovir DrugBank. Viitattu 1.6.2019. (englanniksi)
- ↑ WHO Model List of Essential Medicines 2017. WHO. Viitattu 1.6.2019. (englanniksi)
- ↑ Morris J. Brown, Pankaj Sharma, Peter N. Bennett: Clinical Pharmacology, s. 221. Elsevier, 2012. ISBN 978-0-7020-4084-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.6.2019). (englanniksi)
- ↑ a b Valentino Stella, Ronald Borchardt, Michael Hageman, Reza Oliyai, Hans Maag, Jefferson Tilley: Prodrugs, s. 679-682. Springer, 2007. ISBN 978-0-387-49782-X. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.6.2019). (englanniksi)
- ↑ Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 3. Antivirals, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016.