Vahvialan kirkko
Vahvialan luterilainen kirkko sijaitsi entisessä Vahvialan kunnassa luovutetussa Karjalassa.
Kirkon rakentaminen ja ulkoasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vahvialan seurakunnan aloitettua toimintansa 1920, oli sen ensimmäisenä tehtävänä kirkon rakentaminen. Kirkkoa varten oli saatu jo lahjoituksena tontti, jota vielä laajennettiin ostamalla lisämaata. Väliaikaista kirkkoa varten ostettiin Terijoelta suuri kaksikerroksinen hirsirakenteinen huvilarakennus, joka siirrettiin Vahvialaan. Tästä aumakattoisesta huvilarakennuksesta tehtiin rakennusmestari August Kolehmaisen suunnitelmien mukaan kirkko. Kaksikerroksisen huvilan kerrokset yhdistettiin, ja näin saatiin avara kirkkosali. Rakennuksen itäpäähän rakennettiin yksinkertainen nelikulmainen kellotorni vuonna 1922, jonne asennettiin kaksi kirkonkelloa. Kirkon pääsisäänkäynti oli kirkon pitkällä sivulla, jonka yhteyteen rakennettiin pieni eteinen. Lisäksi oli myös sisäänkäynnit kirkon päädyissä. Kirkkorakennusta kiersivät ikkunarivit kahdessa kerroksessa. Katon etureunassa oli myös kattoikkunoita ja katon keskellä pieni tornimainen rakennelma. Huolimatta muutostöistä ei rakennus oikein näyttänyt kirkolta.
Tämä huvilasta kirkoksi muutettu rakennus oli alun perin suunniteltu väliaikaiseksi kirkoksi, mutta jo ennen sen pystyttämistä tultiin siihen lopputulokseen, että kirkosta tulee varsinainen kirkko.
Sisätilat ja irtaimisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisäpuolelta kirkko näytti huomattavasti enemmän kirkolta kuin ulkoa ja siellä oli noin 400 istumapaikkaa. Kirkkosalin pitkillä sivuilla oli lehterit, joita kannattelevat tuet jakoivat kirkkosalin kolmilaivaiseksi. Kirkkosalissa oli lautainen tasakatto. Alttari sijaitsi kirkkosalin länsipäässä. Alttaritauluna oli vahvialalaisen taiteilijan Matti Yläneen maalaama Kristuksen ylösnousemus. Varsinaisen alttaritaulun molemmin puolin oli vielä pienemmät taulut, jotka kuvasivat kohti alttaritaulun Jeesusta kulkevia valkopukuisia sanankuulijoita. Urkuparvi sijaitsi kirkkosalin itäpäässä, mutta urkuja sinne ei ehditty hankkia, vaan säestykseen käytettiin urkuharmonia. Saarnastuoli oli alttarin oikealla puolella.
Monitoimitalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vahvialan kirkkorakennus ei ollut pelkästään kirkko, sillä siellä oli kirkkosalin lisäksi seurakuntasali, seurakunnankanslia ja -arkisto sekä kunnantiloja kuten kunnantoimisto, kirjasto ja vahtimestarin asunto. Myös kunnanvaltuuston kokoukset pidettiin seurakuntasalissa. Kirkkoa nimitettiinkin kunnan tilojen vuoksi toisinaan Kuntalaksi.
Kirkon tuhoutuminen ja esineistön kohtalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vahvialan kirkko oli ehjä, kun Vahviala talvisodan jälkeen luovutettiin Neuvostoliitolle. Kirkko tuhoutui tulipalossa talvi- ja jatkosodan välisenä aikana. Nykyisin kirkon kivijalka löytyy puiden siimeksestä.
Suuri osa kirkon irtaimistosta jäi evakuoimatta vuonna 1940. Pelastetuista esineistä on ehtoollismalja ja -lautanen lahjoitettu Iitin seurakunnalle, ja suurempi kirkonkello on nykyisin Järvenpäässä rukoushuoneen tornissa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Koponen Paavo, Karjalan kirkkokummut. Tammi, Sulkava 1999. ISBN 951-31-1431-7
- Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet, toimittanut Soile Rinno ja Minna Laukkanen. Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1a, Jyväskylä 1997. ISBN 951-785-012-3