Vaatemuoti länsimaissa 1820-luvulla

Pariisilaista muotia vuonna 1822. Naisella on päässään bahytti.

Naisella ja miehillä on kaavun päällä viitta.

Vaatemuoti länsimaissa 1820-luvulla seurasi empire-muodin päättymistä. Ajan muotia leimasi naisten vaatteiden osalta korsetin paluu takaisin käyttöön ja mekon vyötärön laskeutuminen lähemmäs naisen omaa vyötäröä, hameen leveneminen empireaikaan verrattuna, hihojen pullistuminen ja koristelujen lisääntyminen mekoissa. Toisaalta kaula-aukko tuli mekoissa peittävämmäksi ja kaulus saattoi sitä vastoin leventyä lähes hartioille asti. 1820-luvun puolivälissä myös naisten hatuista tehtiin suurempia. Miesten pukeutumisessa pitkät ja löysemmät housut vahvistivat paikkaansa, mutta housujen kireyden osalta muoti muuttui moneen kertaan 1820-luvun aikana. 1820-luvun miesten takit olivat aluksi tyköistuvia ja vyötäröä korostavia, kunnes niiden malli muuttui 1830-lukuun mennessä löysemmäksi tai niiden rinnalle tuli löysempi takkimalli mukavuuden vuoksi.

Naisten muoti

Naisten muodissa hame alkoi 1820-luvun aikana vähitellen leventyä, ja helman röyhelökoristeiden määrä lisääntyi. Myös hihat alettiin ommella entistä pulleammiksi lampaanlapahihoiksi viimeistään vuodesta 1825 lähtien. Mekkoja koristeltiin myös kirjonnalla ja reikäompeleella. Mekkoja alettiin valkoisen lisäksi tehdä jälleen myös värikkäistä kankaista. Hameen ja yläosan välinen sauma laskeutui rintojen alapuolelta lähemmäs vyötäröä, ja vyötäröä alettiin jälleen korostaa. Vyötärön korostamisen takia korsetti tuli jälleen muotiin 1820-luvulla.

Kaula-aukosta tuli aikuisten naisten muodissa aiempaa peittävämpi, ja kaulus alkoi 1820-luvun aikana levetä niin, että se lepäsi lähes hartioilla. Lasten vaatteissa kaula-aukko säilyi varsin avoimena. Pitkät hartialiinat pysyivät kuitenkin yhä muodissa. Naiset saattoivat pitää mekkojen kanssa myös vyötä. Jos mekko oli valkoinen, vyö oli tavallisesti värikäs.

Naisten kenkämuodissa kengät säilyivät matalina, mutta niiden kärjistä alettiin tehdä nelikulmaisia ja ne kiinnitettiin jalkaan nilkan ympäri sidotuilla nauhoilla. Päähineistä hilkat, bahytit eli kuomumaiset hilkat ja leveälieriset hatut olivat muodikkaita. Muodikkaista hatuista tuli vuodesta 1825 alkaen aina vain suurempia.

• 
  Muotokuva 1820-luvulta.
• 
  Tanssiaismekko Yhdysvalloista noin vuodelta 1820.
• 
  Piirros syyskuulta 1820.
• 
  Tammikuun 1828 uusinta kävelypukumuotia.
• 
  Toukokuun 1828 uusinta kävelypukumuotia.

Miesten muoti

Miesten housut olivat nilkkapituiset, ja niiden muodikas malli vaihteli muutaman vuoden välein: 1820-luvun alussa housut olivat kireät polvista ja alaspäin levenevät. Vuoden 1825 aikaan housut alettiin taas ommella kireiksi koko pituudeltaan, ja 1820-luvun lopussa ne olivat reisistä löysemmät, ja kiristyivät vähitellen kunnes ne olivat nilkoissa ihonmyötäiset. Housut saattoivat olla ylhäältä niin väljät, että kantajan lantio näytti leveämmältä. Housujen lahkeissa saattoi olla jalkapohjan ali kulkevat hihnat. Muodissa säilyi myös ratsastusasu, joka koostui hännystakista, saappaista ja kireistä housuista.

Miesten takit olivat tyköistuvia, mikä korosti vyötäröä. 1820-luvun alussa takkien liepeistä tuli neliskulmaisia ja entistä leveämpiä. 1830-lukuun mennessä myös vähemmän tyköistuvia takkeja alettiin ommella siksi, koska tiukasti istuvat takit saattoivat olla päällä epämukavia ja rajoittaa liikettä.

Läpi 1820-luvun miesten muodissa suosittua oli pitää ulkona pitkää kaapua ja sen päällä 2–4 viittaa päällekkäin niin, että alin viitta oli kaikista suurin ja päällimmäiset viitat paljastivat alla olevat kerrokset. Viitat sidottiin etupuolelta kangasnauhalla ja niitä oli tavallista koristella turkiksella. Viittojen kerrostaminen ei ollut 1820-luvulle ainutlaatuista, vaan se oli alkanut jo 1800-luvun alussa. 1820-luvun aikana kerrostettujen viittojen määrä väheni ja alimmainen viitta piteni niin, että se ulottui lopulta ranteisiin asti. Päällimmäisestä viitasta tuli puolestaan aiempaa leveämpi.

Miesten muodissa tapana oli pitää erillistä pellavakaulusta, joka tärkättiin hyvin kovaksi niin, että se osoitti ylös leukaa kohden. 1820-luvun aikana kauluksen korkeus kasvoi niin paljon, että se ulottui lopulta leukaan asti. Kaulassa oli läpi 1820-luvun muodikasta pitää kauluksen päällä huivia, joka sidottiin etupuolelta rusetille ja kovetettiin sivuilta villisian harjaksilla tai "valaanluulla". Muita yleisiä asusteita olivat kävelykepit ja pinssit.

Miesten päähinemuodissa hyvin suosittuja olivat olleet jo 1800-luvun alusta silinterihatut. 1820-luvulla miehet saattoivat pitää matkustaessaan tai metsästäessään myös baretin kaltaisia lipallisia lakkeja, koska ne olivat silinterihattua mukavammat ja helpommat pitää päässä.

• 
  Huivi.
• 
  Oikeassa alakulmassa olevat kaksi lasta pitävät päässään lipallisia lakkeja.
• 
  Piirros 1820-luvun alusta.
• 
  Miehiä vuonna 1820. Piirros vuodelta 1898.
• 
  Mies ja poikalapsi vuonna 1825.
• 
  Miesten muotia vuonna 1826.

Katso myös

• Vaatemuoti länsimaissa 1830-luvulla

Lähteet

• Foster, Vanda: A visual history of costume : The nineteenth century. Lontoo: Batsford, 1992. ISBN 0-7134-6831-9. (englanniksi)
• Hansen, Henny: Muotipuku kautta aikojen. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1957.
• Köhler, Carl: A History of Costume. New York: Dover Publications, Inc, 1963. ISBN 0-486-21030-8. (englanniksi)