Revinnäiskirjonta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Reikäommel nenäliinan reunassa.

Revinnäiskirjonta on kirjontaa, jossa kankaasta poistetaan lankoja ja jäljelle jääneet langat vahvistetaan langan avulla erilaisiksi ryhmiksi ja aukoista muodostuviksi kuvioiksi. Aukkoja voidaan myös täyttää langalla muodostaen erilaisia koristekuvioita. Revinnäistä kutsutaan usein myös reikäompeluksi. Reikäompeleisiin kuulu myös kapeat reikäraidat, joissa kankaasta ei poisteta lankoja lainkaan tai niitä poistetaan yhdestä kahteen. Pakotetussa reikäompeleessa reikäkuviot saadaan aikaiseksi kankaaseen ommeltuja pistoja kiristämällä, jolloin kankaan langat siirtyvät muodostaen reikiä. Sama työtapa on käytössä myös harvassa pohjaompelussa, jossa kangas koristellaan kiristämällä kankaan lankoja erilaisia pistoja käyttäen pitsimäiseksi pinnaksi. Pohjaompelusta käytetään myös nimitystä kiristysompelu. [1] Karjalan alueella sekä revinnäistä että pakotettua reikäompelua on kutsuttu myös nyhdännäiskirjonnaksi [2].

Revinnäisessä lankoja voidaan purkaa joko kuteen tai loimen suuntaan tai molempiin suuntiin. Yhteen suuntaan puretun revinnäisen leveys vaihtelee kapeasta reikäraidasta monta kymmentä senttiä leveään revinnäispintaan. Sekä kude- että loimilankoja purkamalla aikaan saatuja revinnäistyyppejä kutsutaan ristikkorevinnäisiksi. Vahvistamattomissa ristikkorevinnäisissä malli ommellaan suoraan puretulle ristikkopohjalle. Vahvistetuissa ristikkorevinnäisissä purettu ristikkopohja vahvistetaan ryhmittelemällä jäljelle jätetyt loimi- ja kudelangat luotospistojen avulla selkeäksi ruudukoksi ja vasta tämän jälkeen ruudukko koristellaan erilaisin pistoin ja pujotuksin.[1]

Suomessa revinnäisompelua käytettiin tekstiilien koristeluun yleisesti jo 1700–1800-lukujen taitteessa. Vaikutteet revinnäiskoristeluihin ovat tulleet sekä idästä että etelästä. Läntisen Suomen alueella etenkin Pohjanmaalla mm. naisten ja miesten paitojen etumusten ja kaulusten sekä liinavaatteiden koristelussa käytettiin leveää yhteen suuntaan purettua sidepistorevinnästä, ns. Pohjanmaan revinnäistä. Sidepistorevinnäinen koostuu luotospistoin päällystetyistä lankapylväistä, jotka on yhdistetty toisiinsa sidepistoin. Idässä revinnäiskirjonta on ollut runsaampaa ja komeita ristikkorevinnäisiä ommeltiin mm. lakanan pitkälle sivulle, käspaikkoihin, naisten päähineisiin sekä paitojen kauluksiin ja hihansuihin. Ristikkorevinnäisissä aiheena on ollut mm. linnut, ihmiset, elämänpuut, kasvit tai ratsastaja-aiheet sekä selkeinä geometrisina pintoina että tyyliteltyinä rikasmuotoisina aiheina. Etelä-Karjalassa ommeltiin muista poikkeavaa vahvistamatonta ristikkorevinnäistä, Joutsenon ristikkorevinnäistä, jossa revinnäisreikien väliin jätettiin kangasneliöitä ja reikiä voitiin täyttää sidepistoristikoilla tai paulapistoilla.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Seppälä, M-L.&Mikkilä, K: Suomalainen revinnäiskirja. Porvoo: WSOY, 1981.
  2. Vahter, T. & Nissinen-Linnove , A: Vanhoja kauniita käsitöitä. Porvoo: WSOY, 1955, s. 52

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]