Vaaniin Neittamo
| Vaaniin Neittamo | |
|---|---|
| Valtiot |
 Suomi |
| Paikkakunta | Eura |
| Koordinaatit | |
| Mittaustietoja | |
 Vaaniin Neittamo |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Vaaniin Neittamo [1] tai Rehuneittamo [2] (vanhastaan Neittamo [3] tai Neittamojärvi [4]) on kuivatettu järvi Satakunnassa Eurassa. Entinen järvi kuului Eurajoen vesistöön ja sen alueen laskuoja Järvioja yhtyy Eurajokeen Euraniitulla. Järvi kuivatettiin 1800-luvun alkupuoliskolla niityksi, mutta nykyään se on jo peltomaata.[5][1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset tiedot Neittamonjärven kuivatushankkeesta ovat vuodelta 1814, jolloin tarkastettiin siihen mennessä tehty kuivatustyö.[6] Vuonna 1822 varatuomari J.P. Timm haki taas lupaa suorittaa Neittamojärvellä järvenlasku, johon lupa saatiin samana vuonna.[4] Hankkeen etenemisestä ei ole tarkkaa tietoa, mutta vuoden 1850 Euran pitäjänkartassa (ruots. Eura socken) järvi on merkitty nimellä "Neittamo" ja varustettu lisämerkinnällä kuivattu (ruots. uttorkadt). Tämän mukaisesti koko järvi oli tuolloin jo laskettu tyhjäksi eikä kartanpiirtäjällä ollut syytä merkitä järvialtaaseen enää järveä tai suota.[3] Vuoden 1855−56 Kalmbergin kartastossa Neittamojärvi oli merkitty jo kokonaan niityksi. Järviä kuivattiin alun perin laidunmaaksi ja talvirehuksi karjalle.[7] Kuivatetulle järvelle vedettiin piirirajat vuonna 1878 [8][9]. Järven kuivattaminen peltomaaksi vaati lisätoimia, joihin ryhdyttiin 1920-luvulla. Peltoa syntyi järvestä noin 325 hehtaaria.[10]
Vuonna 1944 sotavuosien jälkeen Neittamoon saapui karjalaisia, joiden asuttamiseksi niittyaukealta lohkottiin 10 tilaa viljeltäväksi. Seutu oli hallanarkaa eikä pellon pohja kantanut aina edes hevosta.[11][2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Neittamojärvi, nykyinen järvi
- Neittamo, kulmakunta
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Vaaniin Neittamo, Eura (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 26.1.2015.
- ↑ a b Huppunen, Kullervo: Rehuneittamo tyhjentymässä räisäläisistä, Räisäläinen, 2008
- ↑ a b Lehtosalo-Hilander Pirkko-Liisa: Kalastajista kauppanaisiin - Euran esihistoria, s. 2. F. Lindströmin kartta Eura Socken 1849. Vammala: Euran Kunta, 2000. ISBN 951-96964-1-5.
- ↑ a b Turun maakunta-arkisto: vesijättömaan jako (Arkistoitu – Internet Archive), 1837-1917
- ↑ OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 26.1.2015.
- ↑ Koivisto, Olavi: Euran, Honkilahden ja Kiukaisten historia II, s. 107−113. Eura: Kuntien ja seurakuntien asettama historiatoimikunta, 1962.
- ↑ Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan kartalle (fc20050775.jpg), 1855−56
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 255. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.
- ↑ Arkistolaitos: Neittamojärven kuivauskartta (Arkistoitu – Internet Archive), Sorkkinen, (A7:8/62-65), 1877
- ↑ Raportti: Länsi-Euran kyläsuunnitelma 2013−2020 (Arkistoitu – Internet Archive), 2013
- ↑ Huppunen, Kullervo: Räisäläiset kolminkertaistivat asukasmäärän, Räisäläinen, 2012
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laine, Olli: Vaaniin Neittamo, 1700−2012, vuodelta 2012