Väriympyrä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Värijärjestelmiä värioppeineen ja erilaisine vastaväreineen on kehitetty monesta teoreettisesta lähtökohdasta käsin moneen tarpeeseen.

Väriympyrä on värijärjestelmien tärkein osatekijä. Väriympyrä on värikappaleen, ns. väriatlaksen ulkolaidalle sijoitettu puhtaitten värisävyjen muodostama ympyrän tai jonkin muun muotoinen kehä. Väriympyrässä eri sävyt sijaitsevat kirjon (spektrin) mukaisessa järjestyksessä siten, että kirjon ulommaisten sävyjen, punaisen ja sinivioletin, väliin on yleensä sijoitettu myös kirjoon kuulumattomat ns. purppurasävyt. Näiden värisävyjen omassa spektrissä on kaksi maksimihuippua, punainen ja sininen, joiden yhteisvaikutuksesta värisävy näyttää sinipunaiselta (vrt. oheisen kuvan värikehän "kello 4:n" värit.) Muun muassa neliväripainatuksen ja printtereiden CMYK-väreistä magentan (M) värisävy on tällainen. Väriympyrän sävyjen jaottelu esitetään joko portaittaisesti tai jopa liukuvana siirtymänä sävystä toiseen. Esimerkiksi Isaac Newtonin, Otto Rungen, Johann Wolfgang von Goethen, Michel-Eugène Chevreul’n, Johannes Ittenin, Wilhelm Oswaldtin, Albert Munsellin, Heinrich Freilingin, CIE:n ja NCS:n värijärjestelmän puhtaiden värisävyjen määrä ja sijainti väriympyrällä on toisistaan poikkeava.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Huttunen, Martti: Värit pintaa syvemmältä. Helsinki: BoD, 2013. ISBN 978-952-286-602-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä taiteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.