Väestöhälytin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Väestöhälytin Ruotsissa.

Väestöhälytin on laitteisto, jota käytetään väestön varoittamiseen uhkaavasta välittömästä vaarasta, jolta tulisi suojautua nopeasti. Tällainen vaara saattaa olla esimerkiksi vaarallisten aineiden pääsy ympäristöön, ydinonnettomuus, sotatila tai muu vastaava tilanne, jossa edellytetään välitöntä suojautumista. Väestöhälyttiminä käytetään ulkotiloissa olevia sireenejä, joilla saadaan varoitettua ulkona liikkuvaa väestöä, sekä erilaisiin rakennuksiin (esimerkiksi tehtaat) sijoitettuja valo- ja äänihälyttimiä jotka on tarkoitettu rakennuksessa olevien ihmisten varoittamiseen. Ulkosireeneiden kuuluvuudesta on Suomessa olemassa määräyksiä, sireenien äänen on muun muassa kuuluttava taajamissa ja kahden kilometrin säteellä rautatiestä sekä 20 kilometrin säteellä ydinvoimalasta.

Ulkoisten hälytyslaitteiden päätyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Moottorisireeni, jossa on yleensä 3–6 kW sähkömoottori, joka pyörittää varsinaisen äänen tuottavaa laitetta. Ääni muodostuu roottorin pyörimisestä aiheutuvasta keskipakovoimasta, joka saa ilman purkautumaan roottorissa olevista aukoista. Purkautuva ilma värähtelee, ja tämä aiheuttaa sireenistä tulevan äänen.
  • Pneumaattinen sireeni, pilli- tai torvityyppinen hälytin, joka toimii paineilman virtauksen avulla.
  • Kaiutinsireeni, jossa syntyvä ääni muodostuu elektronisen ohjausyksikön muodostamana. Ohjausyksikön muodostama äänisignaali vahvistetaan vahvistimilla ja johdetaan katolla sijaitsevaan kaiutinyksikköön. Kaiuttimella voidaan antaa myös puhetiedotuksia väestölle. Tavallisesti tämä on kehotus/ohjeistus suojautumisesta. Nykyään pyritään mahdollisimman monet sireenit vaihtamaan kaiutinsireeneihin.

Väestöhälyttimiä voidaan ohjata joko hätäkeskuksesta, paloasemilta tai paikan päältä. Ohjaukseen käytetään nykyisin pääasiassa viranomaisten VIRVE-radioverkkoa, mutta myös Peto-radioverkkoa hyödynnetään edelleen.

Väestöhälyttimillä annettavista äänimerkeistä on sisäasianministeriö antanut määräykset.

Väestöhälyttimillä Suomessa annettavat merkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yleinen vaaramerkki: 7s nousevista ja 7s laskevista äänimerkeistä koostuva hälytys, joka kestää 60s. Käytetään väestön varoittamiseen sitä uhkaavasta vakavasta ja välittömästä vaarasta.
  • Vaara ohi-merkki: 60s tasainen äänimerkki. Tarkoittaa että aiemmin annettu Yleinen vaaramerkki kumoutuu ja vaara on ohi.
  • Kokeilumerkki: on 7s tasainen äänimerkki, jota käytetään väestöhälyttimien kokeiluun joka ei siis tarkoita todellista vaaraa. Soitetaan kerran kuukaudessa kaikkialla Suomessa joka kuukauden ensimmäisenä arkimaanantaina klo 12.[1] (Ennen 1.6.2009 soitettiin paikkakunnasta riippuvana ajankohtana.)[2]
  • Lisäksi väestöhälyttimiä on aikaisemmin käytetty palokuntien hälyttämiseen (nouseva 1 min. kestävä tasainen hälytysmerkki tarkoitettu palokunnille merkkinä hälytyksestä) komento ja hakulaiteiden rinnalle, mutta nykyisin palokuntien hälyttäminen on väestöhälyttimien avulla kiellettyä vuodesta 2002.

Yleisen vaaramerkin kuullessaan on välittömästi suojauduttava sisätiloihin. Ovet, ikkunat ja ilmanvaihto on syytä sulkea. Tämän lisäksi on avattava radio ja kuunneltava ja noudatettava annettuja ohjeita. Ohjeita kannattaa odotella kaikessa rauhassa, sillä niiden tulo saattaa tilanteesta riippuen kestää jonkin aikaa. Puhelinta on syytä käyttää vain todellisessa hätätilanteessa, sillä puhelinlinjat saattavat tukkeutua ja silloin pelastustoimien kannalta välttämättömien puhelujen kulku voi häiriintyä. Ulos ei saa mennä eikä alueelta poistua ilman viranomaisten erikseen antamaa määräystä tai ohjetta, jottei saata itseään vaaraan.

Väestöhälyttimellä annettua hälytystä (yleinen vaaramerkki) seuraa aina TV:n -ja radion kautta annettu hätätiedote hälytyksen aiheuttajasta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]