Uudenseelanninmerileijona
Sivulta puuttuu | Uudenseelanninmerileijona | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Phocarctos hookeri (Gray, 1844) |
||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||
| Uudenseelanninmerileijonan levinneisyys | ||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Uudenseelanninmerileijona Wikispeciesissä |
Uudenseelanninmerileijona (Phocarctos hookeri) on korvahyljelaji, jonka päälisääntymisalue on Uuden-Seelannin subantarktisilla saarilla, erityisesti Aucklandsaarilla, mutta jota tavataan jonkin verran myös Uuden-Seelannin Eteläsaaren ja Stewartinsaaren rannikoilla.[1]
Uudenseelanninmerileijonakoiraat ovat noin 2,5 metrin pituisia ja painavat 320–450 kilogrammaa. Naaraat ovat selvästi pienempiä, alle kaksimetrisiä ja 90–165 kilon painoisia. Hylkeet voivat elää noin 25-vuotiaiksi.[1] Koiraat tulevat sukukypsiksi 5-vuotiaina, naaraat 3–4 vuoden iässä. Kantoaika on 12 kuukautta. Poikaset syntyvät vajaan metrin pituisina, 8-10 kiloisina; niiden pitkä kuuttikarva alkaa vaihtua normaaliin karvoitukseen noin kahden kuukauden iässä.[1]
Laji on yksi Uuden-Seelannin suurimmista eläimistä, ja sillä on ollut suojelustatus jo 1890-luvulla. 1990-luvun puolivälissä merileijonia oli ilmeisesti noin 15 000, mutta määrä on ilmeisesti vähentynyt vuonna 1998 levinneen taudin jäljiltä. Tauti tappoi noin 20 % täysikasvuisista naaraista ja 50 % sen vuoden pennuista. Vuonna 2004 merileijonia arvioitiin olevan noin 13 000.
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin "uuden-seelanninisohylje".[2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d Phocarctos hookeri IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 8.11.2010. — Suomen kielen lautakunta suhtautui toimikunnan nimistöehdotukseen torjuvasti. Ks. Suomen kielen lautakunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet Kotus.fi. 20.11.2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 18.10.2011.
