Urpiainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Urpiainen
Carduelis flammea Oulu 20120409c.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Peipot Fringillidae
Suku: Tiklit Carduelis
Laji: flammea
Kaksiosainen nimi
Carduelis flammea
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Urpiainen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Urpiainen Commonsissa

Urpiainen (Carduelis flammea, aikaisemmin Acanthis flammea) on pieni siemensyöjälintu, joka syksyisin ja talvisin esiintyy joskus suurissakin parvissa.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urpiaisen pituus on noin 12–14 cm ja paino 12–15 grammaa.

Urpiainen on jaettu useisiin alalajeihin. Suomessa pesii nimialalaji flammea ja viime vuosina myös eteläinen cabaret.

Juhlapukuinen koiras muistuttaa hemppokoirasta, sillä on punainen rinta ja punainen otsatäplä. Urpiaisen selkä on juovikas ja maha vaaleampi. Nokka on lyhyt ja keltainen. Naaras ja nuori lintu ovat harmaanruskean kirjavia ja viiruisia, ja punaista on vain otsassa, jos siinäkään. Cabaret on kooltaan hieman pienempi ja puku on ruskeampi kuin flammean.

Laulu on vaatimatonta surinaa ja kutsuäänten toistoa, jonka koiras saattaa esittää laululennossa. Kutsuääni on samea ”dsä-dsä-dsä”, varoitusääni venytetty ”tsuii”.

Vanhin suomalainen rengastettu urpiainen on ollut 10 vuotta 6 kuukautta ja 20 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin urpiainen.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euraasian ja Pohjois-Amerikan pohjoiset osat. Britteinsaarilla ja Keski-Euroopassa erilliset kannat. Parimäärä Suomessa: 300 000 – 600 000. Pesii koko maassa, runsaimpana Lapissa.

Epäsäännöllinen vaelluslintu, joka liikkuu pitkin vuotta ravintotilanteen mukaan. Joskus runsas talvella, joskus täysin kateissa vaellettuaan etelämmäksi.

Urpiaista ja sille lähisukuista tundraurpiaista näkee toisinaan samoissa parvissa esimerkiksi ruokintapaikoilla.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pensaikot, tunturikoivikot, metsänreunat ja harvapuiset metsät. Syksyllä ja talvella rikkaruohostot. Vierailee mielellään lintulaudoilla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maljamainen, höyhenin vuorattu pesä matalalla puussa tai pensaassa tai korkealla kuusessa. Naaras munii kahdesti 4–6 ruskein täplin ja juovin kirjailtua munaa. Naaras hautoo 10–12 vrk, poikaset lähtevät pesästä 12–13 vrk:n ikäisinä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siemenet ja hyönteiset. Lintulaudoilla murskatut auringonkukansiemenet sekä murskatut maapähkinät. Lisäksi ravinnoksi kelpaavat hirssi, kaura ja leivänmurut siinä tapauksessa, kun muuta ruokaa ei ole.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Carduelis flammea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 1.2.2014. (englanniksi)