Uriah Hall
| Uriah Hall | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. heinäkuuta 1984 Spanish Town, Jamaika |
| Kansalaisuus |
 Jamaika |
| Vapaaottelija | |
| Lempinimi | Prime Time |
| Aktiivisena | 2005, 2009–2022 |
| Pituus | 183 cm |
| Paino | 84 kg |
| Painoluokka |
keskisarja (2009–2022) alempi raskassarja (2005) |
| Kätisyys | oikea |
| Taistelutyyli | kyokushin, potkunyrkkeily, brasilialainen jujutsu[1] |
| Seura |
Team Tiger Schulmann Extreme Couture Fortis MMA (2019–2022) |
| Tilastot | |
| Ottelut | 27 |
| Voitot | 17 |
| – tyrmäyksellä | 13 |
| – luovutuksella | 1 |
| – päätöksellä | 3 |
| Tappiot | 10 |
| – tyrmäyksellä | 4 |
| – päätöksellä | 6 |
| Uriah Hall | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. heinäkuuta 1984 |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Potkunyrkkeilijä | |
| Aktiivisena | 2007–2008 |
| Pituus | 185 cm |
| Paino | 88 kg |
| Seura(t) | Team Tiger Schulmann |
| Tilastot | |
| Ottelut | 8 |
| Voitot | 8 |
| – tyrmäyksellä | 3 |
| – päätöksellä | 5 |
| Tappiot | 0 |
Uriah Alexander Hall (s. 31. heinäkuuta 1984 Spanish Town) on jamaikalais-yhdysvaltalainen uransa lopettanut keskisarjan vapaaottelija ja potkunyrkkeilijä. Hän otelli ammattilaisena vuosina 2005–2022. Hall on voittanut vapaaottelussa kahdesti Ring of Combatin keskisarjan mestaruuden. Potkunyrkkeilyssä hän otteli World Combat Leaguessa ja saavutti amatööritasolla itärannikon thainyrkkeilyn mestaruuden. Hänestä tuli huhtikuussa 2021 ensimmäinen UFC-ottelija, joka on voittanut ottelun ilman lyöntejä.[2]
Hall aloitti harjoittelemaan kamppailulajeja 16-vuotiaana itsepuolustusta varten.[3]
Potkunyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hall harjoitteli Kyokushin karatea Tiger Schulmannin opissa, joka oli aktiiviurallaan muun muassa Pohjois-Amerikan Kyokushin mestari 1980-luvulla. Sittemmin hän perusti oman Kyokushin tyylin, johon on otettu vaikutteita potkunyrkkeilystä. Hall saavutti 2. dan mustan vyön Kyokushinissa. Hän voitti amatööritasolla muun muassa itärannikon alueen thainyrkkeilyn mestaruuden.[4] Sittemmin Hall otteli aluksi vapaaottelussa yhden ottelun 2005, kunnes siirtyi kilpailemaan potkunyrkkeilyyn World Combat Leaguehen, jossa hän edusti Team Tiger Schulmannia. Hall otteli organisaatiossa vuosina 2007–2008, jonka aikana hän voitti kaikki kahdeksan ottelua, joista kolme päättyi tyrmäyksellä. Hall otteli muun muassa Armin Mirkanovicia vastaan kahdesti voittaen hänet molemmilla kerroilla tuomariäänin.[5] Hänet palkittiin kauden jälkeen vuoden tulokkaana.
Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hall otteli ensimmäisen vapaaottelunsa Ring of Combatissa 29. lokakuuta 2005 Mike Iannonea vastaan alemman raskaansarjan ottelussa. Hän voitti kamppailun tyrmäyksellä 44 sekunnissa.
Hän palasi takaisin kehään kesäkuussa 2009, jolloin Hall otteli Bellatorissa keskisarjan ottelussa Edwin Aguilaria vastaan. Hän voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä kolmannen erän lopussa potkaistuaan vastustajaansa päähän.
Ring of Combat (2009–2012)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hall teki moniotteluisen sopimuksen Ring of Combatin kanssa, jossa hän otteli uransa ensimmäisen ottelun. Hall kohtasi marraskuussa 2009 Mitch Whiteselin, jonka hän voitti teknisellä tyrmäyksellä lyönnein kolmannessa erässä.
Keskisarjan mestaruus (2010)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hall otteli seuraavaksi Ring of Combatin vapaana olleesta keskisarjan mestaruudesta Roger Carrollia vastaan. Ottelu käytiin 11. kesäkuuta 2010 Ring of Combat 30 -tapahtumassa, jossa hän voitti ensimmäisen mestaruutensa teknisellä tyrmäyksellä, kun Carroll luovutti Hallin lyönneistä.
Hall puolusti mestaruuttaan ensimmäisen kerran 30. syyskuuta 2010 Chris Weidmania vastaan, joka otteli uransa kolmatta vapaaotteluaan voittamattomana. Hall menetti mestaruutensa ensimmäisessä erässä, kun Weidman hallitsi häntä matolla ja voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä. Samalla päättyi Hallin neljän ottelun voittoputki.
Mestaruuden jälkeen (2011–2012)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Menettyään mestaruuden Hall kohtasi seuraavaksi entisen Ring of Combatin keskisarjan mestarin Costas Philippoun. Ottelu käytiin helmikuussa 2011, jolloin hän hävisi tuomariäänin. Huhtikuussa Hall kohtasi Aung La N Sangin, jonka hän voitti tyrmäyksellä kolmannen erän alussa.
Helmikuussa 2012 Hall kohtasi Daniel Akinyemin, jonka hän voitti kantapäälukolla ensimmäisen erän lopussa.
Toinen keskisarjan mestaruus (2012)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hall otteli kahden voiton jälkeen uudelleen Ring of Combatin vapaana olleesta keskisarjan mestaruudesta. Hän kohtasi 15. kesäkuuta 2012 Nodar Kuduxashvilin Ring of Combat 41 -tapahtumassa, jossa Hall voitti mestaruuden tuomariäänin.
Ultimate Fighter (2013)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammikuussa 2013 Hall julkistettiin olevan yksi ottelijoista, joka valittiin Ultimate Fighter tosi-tv-sarjaan, jonka kauden valmentajina olivat Jon Jones ja Chael Sonnen.[6] Hall voitti avausottelussaan Andy Enzin tuomariäänin ja pääsi taloon. Hänet valittiin toisena ottelijana ja liittyi Sonnenin joukkueeseen.
Hall kohtasi turnauksen ensimmäisellä kierroksella Adam Cellan, jonka hän tyrmäsi päähän kohdistuneella takakierrepotkulla 10 sekunttia ennen esimmäisen erän loppua. UFC:n ja Ultimate Fighterin puheenjohtaja Dana White kertoi sen olleen hurjin tyrmäys koko Ultimate Fighter historiassa.[7] Toisella kierroksella Hall kohtasi Bubba McDanielin, jonka hän tyrmäsi kahdeksassa sekunnissa oikealla suoralla lyönnillä. Voiton jälkeen Dana White piti Hallia vaarallisimpana ottelijana Ultimate Fighterin historiassa, kun hänen valmentaja Sonnen uskoi Hallin haastavan tulevaisuudessa UFC:n keskisarjan mestaruudesta.[8] Välierässä Hall otteli Dylan Andrewsia vastaan, jonka hän voitti teknisellä tyrmäyksellä toisen erän lopussa. Andrews vei hänet mattoon, jossa Hall yritti kimuralukkoa ja löi merkittäviä osumia, joka sai vastustajansa menettämään matolla hallitsevamman aseman.
Hall kohtasi turnauksen loppuottelussa seurakaverinsa Kelvin Gastelumin. Ottelu käytiin The Ultimate Fighter: Team Jones vs. Team Sonnen Finale -tapahtumassa 13. huhtikuuta 2013. Hall hävisi kamppailun hajaäänin (28–29, 29–28, 28–29).[9]
UFC (2013–2022)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hall otteli Ultimate Fighterin jälkeen UFC:ssä elokuussa 2013 John Howardia vastaan, kun hänen alkuperäiset vastustajat Nick Ring ja Josh Samman loukkaantuivat ennen ottelua. Hall hävisi ottelun hajaäänin (27–30, 29–28, 28–29). Hän kohtasi vielä joulukuussa entisen WEC:n keskisarjan mestarin ja pitkään UFC:ssä otelleen Chris Lebenin. Ennen ottelua UFC:n puheenjohtaja Dana White kertoi Hallin olevan pakkovoiton edessä, jotta hän voi jatkaa UFC:ssä.[10] Hall aloitti ottelun aggressiivisesti potkasemalla polvella ja lyönneillä perään Lebenia. Hall pudotti Lebenin vielä ensimmäisen erän loputtua, jonka jälkeen Leben luovutti ottelun kesken keskustellessaan kulmamiehensä kanssa.[11]
Heinäkuussa 2014 Hall kohtasi Thiago Santosin UFC 175 -tapahtumassa. Hän voitti kamppailun tuomariäänin (29-28, 29-28, 30-27), vaikka kärsi ensimmäisestä erästä lähtien murtuneesta varpaasta.[12]
Hall otteli useaan kertaan vuonna 2015, joista ensimmäinen vastustaja oli tarkoitus olla tammikuussa Costas Philippou, mutta hän joutui jättämään ottelun väliin loukkaantumisen vuoksi. Hall kohtasi sitä vastoin ensimmäistä UFC otteluaan käyneen Ron Stallingsin. Hän voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä lääkärin keskeytettyä ottelun ensimmäisessä erässä katsottuaan Stallingsin saaneen liian pahan vekin kasvoihinsa. Toukokuussa Hall kohtasi Rafael Natalin UFC 187 -tapahtumassa, jossa hän hävisi hajaäänin (28–29, 29–28, 28–29). Elokuussa Hall kohtasi entisen Ring of Combatin keskisarjan mestarin Oluwale Bamgbosen. Hän voitti kamppailin teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Syyskuussa vain kuukausi edellisestä ottelusta Hall korvasi Gegard Mousasin alkuperäisen vastustajan Roan Carneiron Japanissa UFC Fight Night: Barnett vs. Nelson -tapahtumassa. Hän voitti ottelun osumalla ensin kierrepotkulla päähän, joka sai Mousasin huojumaan ja lopulta päätti ottelun polvipotkulla päähän ja lyönneillä johtaneella teknisellä tyrmäyksellä toisen erän alussa. Hall ansaitsi voitosta illan suoritus bonuksen.[13] Marraskuussa Hall korvasi loukkaantuneen Michael Bispingin, jonka oli määrä otella vasta keskisarjaan siirtynyttä Robert Whittakeria vastaan. Ottelu käytiin UFC 193 -tapahtumassa, jossa Hall hävisi kamppailun tuomariäänin (30–27, 30–27, 29–28).[14]
Hallin oli määrä otella Anderson Silvaa vastaan toukokuussa 2016, mutta ottelu peruttiin Silvan joutuessa leikkaukseen.[15] Hän kohtasi sittemmin syyskuussa Derek Brunsonin, joka oli voittanut viimeiset neljä ottelua UFC:ssä. Hall hävisi ottelun teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisen erän alussa, kun Brunson pudotti hänet ensin vasemmalla koukulla ja jatkoi matolla lyönnein.[16] Marraskuussa Hall otteli ensimmäistä kertaa illan pääottelussa, kun hän kohtasi uusintaottelussa Gegard Mousasin Pohjois-Irlannissa. Ottelu käytiin UFC Fight Night: Mousasi vs. Hall 2 -tapahtumassa, jossa hän hävisi ottelun teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisen erän lopussa.[17]
Hall otteli 2017 vain kerran, jolloin hän kohtasi Krzysztof Jotkon UFC Fight Night: Rockhold vs. Branch -tapahtumassa syyskuussa. Hall voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä ja ansaitsi voitosta illan suoritus bonuksen.[18]
Hall palasi kehään heinäkuussa 2018, jolloin hän kohtasi 11 ottelua tappioitta ollutta Paolo Costaa vastaan. Ottelu käytiin UFC 226 -tapahtumassa, jossa Hall hävisi teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä. Hän otteli seuraavan kerran joulukuussa Bevon Lewisia vastaan, joka puolestaan oli voittanut urallaan kaikki kuusi ottelua. Hall otteli passiivisesti läpi ottelun, kunnes viimeisen erän alussa hän tyrmäsi vastustajansa.[19]
Syyskuussa 2019 Hall kohtasi kaksinkertaisen jujutsun maailmanmestarin Antônio Carlos Júniorin, joka oli voittanut viimeisestä kuudesta ottelusta viisi. Ottelu käytiin Kanadassa, jossa Hall voitti kamppailun hajaäänin (29–28, 28–29, 29–28).[20]
Lokakuussa 2020 Hall kohtasi uransa loppupuolella olevaa entistä UFC:n keskisarjan mestaria Anderson Silvaa vastaan. Ottelu käytiin UFC Fight Night: Hall vs. Silva -tapahtumassa, jossa hän voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä neljänen erän alussa.[21]
Huhtikuussa 2021 Hall kohtasi urallaan toisen kerran Chris Weidmanin, jota vastaan hän otteli 11 vuotta sitten Ring of Combatin mestaruudesta. Ottelu käytiin UFC 261 -tapahtumassa, jossa Hall voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä. Ottelua oli käyty vain 17 sekunttia, kun Hall torjui Weidmanin alapotkun sääriluun yläosalla, jonka myötä Weidmanin pohjeluu ja sääriluu menivät poikki.[22] Samalla Hallista tuli ensimmäinen ottelija UFC:ssä, joka on voittanut ottelun lyömättä kertaakaan ottelun aikana. Seuraavaksi hänen oli määrä kohdata Sean Strickland elokuussa, mutta UFC ilmoitti kesäkuussa, että ottelu aikaistetaan viikolla.[23] Ottelu käytiin UFC on ESPN: Hall vs. Strickland -tapahtumassa Hallin 37-vuotis-syntymäpäivänä. Hän hävisi kamppailun tuomariäänin (45–50, 45–50, 46–49).
Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Thainyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Itärannikon alueellinen mestaruus
Potkunyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- World Combat League
- Kauden 2 tulokas
Lukkopaini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- NAGA:n mestaruus
- Grapplers Quest mestaruus
Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ring of Combat
- Keskisarjan mestaruus (kahdesti)
- Ultimate Fighter 17 kauden tyrmäys
- Ultimate Fighter 17 turnauksen 2. sija
- Illan suoritus (kahdesti, vs. Gegard Mousasi, Krzysztof Jotko)
- Eniten tyrmäysvoittoja keskisarjassa (8, tasoissa Anderson Silvan ja Thiago Santosin kanssa)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Uriah Hall mma-core Viitattu 17.9.2016 (englanniksi)
- ↑ Dana White reacts to Chris Weidman's injury by pointing out how Uriah Hall made UFC history sportskeeda.com 25.4.2021 Viitattu 26.4.2021 (englanniksi)
- ↑ Uriah Hall ufc.com Viitattu 17.9.2016 (englanniksi)
- ↑ Uriah Hall ufc.com Viitattu 25.4.2021 (englanniksi)
- ↑ Fight Record wcl.com Viitattu 25.4.2021 (englanniksi)
- ↑ The Ultimate Fighter 17 cast revealed mmafighting.com 9.1.2013 Viitattu 25.4.2021 (englanniksi)
- ↑ Spinning wheel kick KO on 'The Ultimate Fighter' stuns UFC boss Dana White (VIDEO) eu.usatoday.com 5.2.2013 Viitattu 25.4.2021 (englanniksi)
- ↑ Episode No. 11 recap: 'The Ultimate Fighter 17: Team Jones vs. Team Sonnen' mmajunkie.usatoday.com 3.4.2013 Viitattu 25.4.2021 (englanniksi)
- ↑ "Kelvin Gastelum Shocks the World, Defeats Uriah Hall at TUF 17 Finale" cagedinsider.com Viitattu 25.4.2021 (englanniksi)
- ↑ Dana White: Uriah Hall will be ‘leaving town’ if he doesn't beat Chris Leben at UFC 168 mmamania.com 2.10.2013 Viitattu 25.4.2021 (englanniksi)
- ↑ UFC 168 results, photos: Chris Leben says he's 'done,' stopped by Uriah Hall after first mmajunkie.usatoday.com 28.12.2013 Viitattu 25.4.2021 (englanniksi)
- ↑ UFC 175 results: Uriah Hall ignores broken toe, defeats Thiago Santos mmafighting.com 5.7.2014 Viitattu 25.4.2021 (englanniksi)
- ↑ UFC Fight Night Japan Bonuses Hall, Barnett, Brandao, Nakamura Garner 3650K sherdog.com 27.9.2015 Viitattu 25.4.2021 (englanniksi)
- ↑ UFC 193 results: Robert Whittaker outshines Uriah Hall for unanimous decision upset mmajunkie.usatoday.com 14.11.2015 Viitattu 26.4.2021 (englanniksi)
- ↑ Reps: Anderson Silva undergoes successful surgery after UFC 198 withdrawal (Updated) mmajunkie.usatoday.com 11.5.2016 Viitattu 26.4.2021 (englanniksi)
- ↑ DEREK BRUNSON FINISHES URIAH HALL WITH DEVASTATING FIRST-ROUND TKO foxsports.com 15.11.2016 Viitattu 26.4.2021 (englanniksi)
- ↑ UFC Fight Night 99 results: Gegard Mousasi gets revenge, stops Uriah Hall in first mmajunkie.usatoday.com 19.11.2016 Viitattu 26.4.2021 (englanniksi)
- ↑ UFC Fight Night 116 Results, Bonus Winners, Fight Scores, Highlights, Attendance & Gate Info forbes.com 17.9.2017 Viitattu 26.4.2021 (englanniksi)
- ↑ UFC 232 results: Uriah Hall scores stunning knockout of Bevon Lewis mmafighting.com 29.12.2018 Viitattu 26.4.2021 (englanniksi)
- ↑ UFC Vancouver results: Uriah Hall bloodies Antonio Carlos Junior en route to split decision victory mmafighting.com 14.9.2019 Viitattu 26.4.2021 (englanniksi)
- ↑ UFC Vegas 12 Results: Uriah Hall Stops Anderson Silva in Tearful Finale to Legendary Career cagesidepress.com 31.10.2020 Viitattu 27.4.2021 (englanniksi)
- ↑ UFC 261 Results: Chris Weidman Suffers Silva-Style Broken Leg Against Uriah Hall cagesidepress.com 24.4.2021 Viitattu 27.4.2021 (englanniksi)
- ↑ Uriah Hall vs. Sean Strickland moved from UFC 265 to main event at UFC Fight Night on July 31 mmafighting.com 4.6.2021 Viitattu 1.8.2021 (englanniksi)