Ultimate Fighter

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ultimate Fighterin logo

The Ultimate Fighter on yhdysvaltalainen reality-sarja ja MMA (Mixed Martial Arts) -taistelulajiin pohjautuva kilpailu, jonka tuottajina toimivat Spike TV ja Ultimate Fighting Championship (UFC).

Formaatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjelmassa ammattilaisvapaaottelijat kamppailevat maineensa puolesta ja yrittävät edistää uraansa Nevadassa sijaitsevassa rakennuksessa, josta eivät ilman lupaa saa poistua. Palkintona on "kuusinumeroinen" UFC-sopimus. Valmentajat valitsevat ottelijoista kaksi joukkuetta, jotka ohjelman edetessä ottelevat toisiaan vastaan. Ensimmäisellä ja toisella tuotantokaudella oli myös muita ottelijoiden välisiä kilpailuita, mutta näistä luovuttiin myöhemmillä tuotantokausilla. Ottelunsa hävinnyt ottelija putoaa kisasta. Jokaisessa tuotantokaudessa on kaksi eri sarjaa (painoluokittain), eli myös kaksi eri voittajaa. Otteluiden sekä joukkueiden välisien kisojen ohella ottelijoiden arkielämää itse talon sisällä seurataan tarkoin. Yhdysvalloissa ohjelmasta on ilmestynyt jo kuusitoista tuotantokautta. Jokaisen jakson kesto on 60 minuuttia, ja jaksoja on tähän mennessä tehty 78 kappaletta.

Tuotantokaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Ultimate Fighter 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen kausi näytettiin Suomessa 2008 maalis-toukokuussa JIM-kanavalla. Valmentajina olivat Randy Couture ja Chuck Liddell.

  • Kevyt raskassarjalaiset:
    • Team Liddell: Bobby Southworth, Sam Hoger, Forrest Griffin, Alex Schoenauer
    • Team Couture: Stephan Bonnar, Mike Swick, Lodune Sincaid, Jason Thacker
  • Keskisarjalaiset:

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskisarjan finaalissa Diego Sanchez voitti Kenny Florian - TKO 2:49 ensimmäisessä erässä. Kevyen raskassarjan finaaliottelussa Forrest Griffin voitti Stephan Bonnarin tiukalla mutta yksimielisellä tuloksella (29-28, 29-28, 29-28). Kevyen raskassarjan ottelua pidetään parhaimpana otteluna UFC:n historiassa. Voittajien lisäksi myös Bonnar palkittiin UFC-sopimuksella.

The Ultimate Fighter 2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen kausi näytettiin Suomessa 2008 syksyllä JIM-kanavalla. Valmentajina olivat Matt Hughes ja Rich Franklin.

  • Välisarjalaiset:
    • Team Hughes: Joe Stevenson, Luke Cummo, Josh Burkman, Jason Von Flue
    • Team Franklin: Marcus Davis, Jorge Gurgel, Anthony Torres, Melvin Guillard
    • Kenny Stevens
  • Raskassarjalaiset:
    • Team Hughes: Mike Whitehead, Dan Christison, Rob MacDonald, Tom Murphy
    • Team Franklin: Keith Jardine, Seth Petruzelli, Rashad Evans, Brad Imes
    • Kerry Schall, Eli Joslin

The Ultimate Finale 2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finaali pidettiin Las Vegasin Hard Rock Hotellilla 5. marraskuuta 2005.

The Ultimate Fighter 3[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmas kausi näytettiin Suomessa 2009 keväällä JIM-kanavalla. Valmentajina olivat vihamiehet Tito Ortiz ja Ken Shamrock.

  • Keskisarja:
    • Team Ortiz: Mike Stine, Kendall Grove, Rory Singer, Danny Abbadi
    • Team Shamrock: Kalib Starnes, Solomon Hutcherson, Ed Herman, Ross Pointon
  • Kevyt raskassarja:
    • Team Ortiz: Michael Bisping, Noah Inhofer, Josh Haynes, Matt Hamill
    • Team Shamrock: Jesse Forbes, Kristian Rothaermel, Tait Fletcher, Mike Nickels

The Ultimate Finale 3[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kevyt raskassarja:
  • Keskisarja:
    • Kendall Grove voitti Ed Hermanin (29-28, 29-28, 29-28)

The Ultimate Fighter 4: The Comeback[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljäs kausi näytettiin Yhdysvalloissa elo-marraskuussa vuonna 2006. Kausi oli erilainen kuin aikaisemmat, koska siinä ei ollut uusia ottelijoita, jotka yrittivät päästä UFC:lle, vaan ottelijoita, jotka olivat jo UFC:llä, mutta eivät olleet vielä voittaneet mestaruutta. Ottelijat kamppailivat mahdollisuudesta päästä mestaruusotteluun. Myöskään valmentajia ei ollut, vaan heitä kävi neuvomassa useita eri ottelijoita.

The Ultimate Finale 4[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Välisarja
    • Matt Serra voitti Chris Lytlen hajaäänillä. Serra pääsi mestaruusotteluun UFC 69:ään.
  • Keskisarja
    • Travis Lutter voitti Patrick Côtén lukolla (käsilukko) 1. erässä ajassa 2:18.

The Ultimate Fighter 5[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viides kausi näytettiin Yhdysvalloissa huhti-kesäkuussa vuonna 2007. Kausi oli samanlainen kuin kolme ensimmäistä kautta, paitsi että tällä kertaa oli vain yksi painoluokka eli myös vain yksi voittaja. Valmentajina olivat vihamiehet BJ Penn ja Jens Pulver. Tällä kaudellla ensimmäistä kertaa valmentajat ottelivat finaalissa.

The Ultimate Finale 5[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kevytsarja
    • Nate Diaz voitti Manny Gamburyanin loukkaantumisella (olkapää meni paikoiltaan) 2. erässä ajassa 0:20.
  • Valmentajat: Kevytsarja
    • BJ Penn voitti Jens Pulverin kuristuksella (RNC) 2. erässä ajassa 3:12.

The Ultimate Fighter: Team Hughes vs. Team Serra[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuudes kausi näytettiin Yhdysvalloissa syys-joulukuussa vuonna 2007. Tällä kaudella oli vain välisarjalaisia. Valmentajina olivat Matt Hughes ja Matt Serra. Tämä kausi oli molemmille toinen Ultimate Fighter kausi, joilla he ovat olleet, Hughes oli toisella kaudella valmentajana ja Serra voitti neljännen kauden. Kaudella oli se erilaista, että ottelun voittanut joukkue ei päätä seuraavaa ottelua vaan jos Team Serra päättää ensimmäisen ottelun ja voittaa sen, seuraavan ottelun päättää Team Hughes ja kausi jatkuu niin.

The Ultimate Finale: Team Hughes vs. Team Serra[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Välisarja
    • Mac Danzig voitti Tommy Speerin kuristuksella (RNC) 1. erässä ajassa 2:01.

The Ultimate Fighter: Team Rampage vs. Team Forrest[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seitsemäs kausi näytettiin Yhdysvalloissa huhti-kesäkuussa vuonna 2008. Tällä kaudella oli vain keskisarjalaisia. Valmentajina toimivat Quinton "Rampage" Jackson ja ensimmäinen Ultimate Fighter -voittaja Forrest Griffin. Kaudella käytettiin, toisin kuin kuudennella kaudella, sitä, että ottelun voittanut joukkue päättää seuraavan ottelun.

The Ultimate Finale: Team Rampage vs. Team Forrest[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keskisarja
    • Amir Sadollah voitti C.B. Dollawayn luovutuksella (käsilukko) 1. erässä ajassa 3:02.

The Ultimate Fighter: Team Nogueira vs. Team Mir[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahdeksas kausi näytettiin Yhdysvalloissa syys-joulukuussa vuonna 2008. Tällä kaudella oli kevyt raskassarjalaisia ja kevytsarjalaisia. Valmentajina toimivat Frank Mir ja Antônio Rodrigo Nogueira.

The Ultimate Finale: Team Nogueira vs. Team Mir[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kevyt raskassarja
    • Ryan Bader voitti Vinny Magalhãesin teknisellä tyrmäyksellä (lyönnit) 1. erässä ajassa 2:18.
  • Kevytsarja
    • Efrain Escudero voitti Phillipe Noverin yksimielisellä päätöksellä (29-28, 29-28, 29-28) 3. erässä ajassa 5:00.

The Ultimate Fighter: United States vs. United Kingdom[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdeksäs kausi näytettiin Yhdysvalloissa huhti-kesäkuussa vuonna 2009. Tällä kaudella oli välisarjalaisia ja kevytsarjalaisia. Kausi oli poikkesi aikaisemmista, siinä olivat vastakkain Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Valmentajina toimivat Yhdysvaltain lippu Dan Henderson ja Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Michael Bisping.

The Ultimate Finale: United States vs. United Kingdom[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Välisarja
    • James Wilks voitti DaMarques Johnsonin luovutuksella (RNC) 1. erässä ajassa 4:54.
  • Kevytsarja
    • Ross Pearson voitti Andre Winnerin yksimielisellä päätöksellä (29-28, 29-28, 29-28) 3. erässä ajassa 5:00.

The Ultimate Fighter: Heavyweights[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymmenes kausi näytettiin Yhdysvalloissa syys-joulukuussa vuonna 2009. Tällä kaudella oli vain raskassarjalaisia. Valmentajina toimivat Quinton "Rampage" Jackson ja Rashad Evans. Tämä kausi oli molemmille valmentajille toinen kausi, jolla he ovat olleet, Evans voitti toisen kauden ja Jackson oli valmentajana seitsemännellä kaudella.

The Ultimate Finale: Heavyweights[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raskassarja
    • Roy Nelson voitti Brendan Schaubin tyrmäyksellä (lyönti) 1. erässä ajassa 3:25.

The Ultimate Fighter: Team Liddell vs. Team Ortiz[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdennentoista kauden jaksot alkavat näkyä Yhdysvalloissa 31. maaliskuuta 2010. Kaudella tulee olemaan vain keskisarjalaisia. Valmentajina toimivat Chuck "The Iceman" Liddell ja Tito Ortiz. Kausi tulee olemaan molemmille valmentajille toinen kausi, jolla he ovat olleet, Liddell oli ensimmäisen kauden valmentaja ja Ortiz kolmannen kauden valmentaja. Kauden nimeä ei ole vielä julkaistu, joten sitä kutsutaan tällä hetkellä nimellä "The Ultimate Fighter 11". Kaudelle on hakenut mm. ensimmäisen kauden Bobby Southworth. Kauden päätyttyä Liddell palaa eläkkeeltään ottelemaan Rich Franklinia vastaan. Kaudella tulee olemaan poikkeavasti 28 ottelijaa, muilla kausilla on ollut 16 tai 32 ottelijaa. Kilpailussa tulee olemaan ns. Wild Card-ottelu, jossa kaksi kilpailusta pudonnutta ottelijaa pääsee ottelemaan paikasta semifinaaleissa.

The Ultimate Fighter: Team Liddell vs. Team Ortiz Finale[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keskisarja
    • Kris McCray vs. Court McGee

McGee voitti ottelun luovutuksella (via Rear Naked Choke) 2.Erässä ajassa 3:41.

Molemmat finalistit olivat hävinneet jo yhden ottelun kilpailussa. McGee tuotiin takaisin, kun toinen kilpailija loukkaantui ja McCray pääsi takaisin Wild Card-ottelun kautta. McCray myös teki TUF-ennätyksen: hän otteli 5 kertaa kauden aikana ("kirjaimellisesti joka tiistai" Dana Whiten mukaan).

The Ultimate Fighter: Team GSP vs. Team Koscheck[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahdestoista kausi alkoi Yhdysvalloissa 15. syyskuuta 2010. Kausi koostui vain kevytsarjalaisista. Valmentajina toimivat Georges "Rush" St. Pierre ja Josh "Kos" Koscheck. Kausi oli GSP:lle ensimmäinen ja Koscheckille toinen, hän oli kilpailijana ensimmäisellä kaudella. Koscheck pääsi valmentajaksi päihittämällä Paul Daleyn. Kauden jälkeen valmentajat ottelivat GSP:n välisarjan mestaruudesta. Ottelu oli heidän toinen kohtaamisensa, ensimmäisen ottelun GSP voitti. Kaudella piti alun perin olla kevyt raskassarjalaisia ja kevytsarjalaisia, mutta myöhemmin päätettiin, että joukkueet koostuu pelkästään kevytsarjalaisista. Kaudella oli Wild Card-ottelu, joka debytoi 11. kaudella.

The Ultimate Fighter: Team GSP vs. Team Koscheck finaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brookins voitti yksimielisellä päätöksellä (29-28, 29-28, 29-27)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]