Umberto II

Umberto II:n pronssinen rintakuva (1935)

Umberto II (15. syyskuuta 1904–18. maaliskuuta 1983) oli viimeinen Italian kuningas hiukan yli kuukauden ajan 9. toukokuuta 1946–12. kesäkuuta 1946. (Lempinimeltään Re di Maggio, toukokuun kuningas.)

Piemonten prinssiksi syntynyt Umberto nai 1930 Marie-José Charlotte Sophie Amélie Henriette Gabriellen, Belgian Albert I:n tyttären. He saivat neljä lasta.

Syrjäytettyään Benito Mussolinin 1943, kuningas Viktor Emanuel III antoi perustuslaillisen valtansa pojalleen Umbertolle ja matkusti Egyptiin. Umberto sai toimistaan kiitosta kolmen vuoden aikana. Hänen isänsä luopui vallasta vain muutamaa viikkoa ennen kansaäänestystä monarkiasta ja Umberto hallitsi 33 päivää. Kun monarkia päätettiin virallisesti, Umberto lähti Italiasta lopulliseen maanpakoon Sveitsiin ja Portugaliin.

Pääministeri Alcide De Gasperi otti aseman maan väliaikaisena johtajana. Italian vuoden 1947 perustuslaki kielsi kuningassuvun miespuolisia jälkeläisiä enää saapumasta maahan.

Maapaossa Umberto erosi järjestetystä avioliitostaan ja aloitti playboyn elämän. Yksikään Italian hallituksen edustaja ei osallistunut hänen hautajaisiinsa.