Tyhmyyden ylistys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee esseetä. Klamydian samannimisestä albumista kertoo artikkeli Tyhmyyden ylistys (albumi).
Hans Holbein nuoremman sukkela piirros Tyhmästä (1515), Erasmuksen itsensä omistaman Tyhmyyden ylistyksen marginaalissa.

Tyhmyyden ylistys (latinaksi Moriae Encomium tai Stultitiae Laus, kreikaksi Morias enkomion, hollanniksi Lof der Zotheid, joskus kutsuttu suomeksi myös nimellä Hulluuden ylistys) on Erasmus Rotterdamilaisen vuonna 1509 kirjoittama essee, joka painettiin ensimmäisen kerran vuonna 1511. Erasmus kirjoitti teoksen alun perin viikon aikana vieraillessaan Thomas Moren luona Bucklersburyssä, mutta muokkasi ja laajensi sitä myöhemmin. Teos on yksi läntisen kirjallisuuden vaikutusvaltaisimpia ja yksi reformaation katalysaattoreista.

Erasmus oli Thomas Moren, toisen uskollisen katolilaisen ja Lutherin vastustajan, hyvä ystävä. Erasmus ja More jakoivat samanlaisen kuivan huumorin ja älylliset päämäärät. Kirjan nimi Moriae Encomium voidaan tulkita myös nimeksi "Ylistys Morelle". Monitulkintaiset merkitykset kulkevat läpi tekstin.

Teos alkaa satiirisella ja oppineella ylistyspuheella kreikkalaisen satiristin Lukianoksen tyyliin. Erasmus ja More olivat kääntäneet Lukianoksen teoksen hieman aiemmin latinaksi. Puheessa Tyhmyys ylistää itseään. Tämän jälkeen teos saa vakavamman sävyn joukossa puheita, joissa Tyhmyys ylistää itsepetosta ja hulluutta, ja siirtyy satiiriseen hurskaiden mutta taikauskoisten katolisten oppien ja katolisen kirkon korruptoituneiden käytäntöjen läpikäyntiin — joille Erasmus kuitenkin oli itse aina uskollinen — sekä pilantekoon pedanttien saivartelijoiden kustannuksella — mukaan lukien Erasmus itse. Essee päättyy kristillisten arvojen julistukseen.

Essee on täynnä viittauksia klassiseen kirjallisuuteen renessanssihumanisteille tyypilliseen tyyliin. Tyhmyys esiintyy yhtenä jumalista, isänään Plutos ("Rikkaus") ja äitinään Neotes ("Nuorekkuus"), nuorin ja kaunein nymfeistä, hoitajinaan nymfit Methe ("Juopumus", Bacchuksen tytär) ja Apaidia ("Tietämättömyys", Panin tytär), seuranaan Filautia ("Itserakkaus"), Kolakia ("Imartelu"), Lethe ("Huonomuistisuus"), Misoponia ("Työnkaihtaja"), Hedone ("Aistillisuus"), Anoia ("Vähäjärkisyys"), Tryfe ("Ylellisyys"), Komos ("Mässääjä") ja Eegretos Hypnos ("Kuolemankaltainen uni").

Tyhmyyden ylistys oli hyvin suosittu, Erasmuksen hämmästykseksi ja joskus jopa peloksi. Paavi Leo X piti sitä hauskana. Ennen Erasmuksen kuolemaa teoksesta oli jo otettu useita painoksia ja se oli käännetty ranskaksi ja saksaksi. Pian se ilmestyi myös englanniksi. Yksi vuoden 1511 painoksista sisälsi Hans Holbein nuoremman puupiirroksia.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erasmus Rotterdamilainen: Tyhmyyden ylistys. (Moriae encomium, 1509.) Suomennos: Kauko Kare. Tarkistanut ja selitysosan laatinut Kaarle Hirvonen. 5. painos (1. painos 1974). Hämeenlinna: Karisto, 2010. ISBN 978-951-23-5317-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]